Nyt voisi olla hyvä ottaa vähän lomaa lapsettomuudesta. Näin lapsettomuuslääkäri sanoi soittaessaan minulle melkein kuukausi sitten. Tunnollisena suorittajana olen ollut kuuliainen. Hoidot ovat tulossa vasta helmikuussa, joten lääkärin neuvo oli, että siihen asti olisi hyvä ottaa rennosti.

En ajatellut, että pystyisin olemaan näin hyvin ajattelematta asiaa, mutta olen pystynyt. En ole seuraillut juurikaan muita lapsettomuusblogeja tai Instagramin lapsettomuusaiheisia tilejä.

Ehkä asiaan vaikutti se, että olin viikon ihan oikeastikin lomalla. Vietimme mieheni kanssa ihanan hotelliloman, joka sisälsi sopivasti ulkoilua ja urheilua sekä syömistä ja rentoutumista. Olin odottanut lomaa pitkään, koska syksy on ollut todella tiivis (ja on edelleenkin), ja täytyy sanoa, että loma oli kyllä juuri niin ihana kuin odotinkin.

Tiedättekö, joskus elämässä kaikki vain menee juuri niin kuin toivoo! Tämä loma oli sellainen.

Mutta lääkärin soittoon palatakseni olen siis onnistunut noudattamaan lääkärin ohjetta. Luulen, että jouluun asti pystynkin vielä olemaan ajattelematta hoitoja sen kummemmin, mutta eivätköhän joulun jälkeen ala ajatukset jo pikkuhiljaa hiipiä sinne suuntaan. Tammikuussa pitäisikin jo käydä verikokeissa sekä varata aika ivf-hoitajalle pistämisen opettelua varten. Tässä vaiheessa kaikki tuntuu kuitenkin vielä jotenkin kaukaiselta.

Tällä hetkellä pyrin suuntaamaan ajatuksiani lähestyvään jouluun ja nauttimaan marraskuisista tunnelmailloista. Yleensä ihmiset valittavat syksyn pimeyttä, mutta minusta syksy on ihanaa aikaa. Silloinhan on oikein lupa kääriytyä vilttiin sohvannurkkaan ja napostella suklaata tai herkutella vaikka juustoilla ja glögillä.

Tammikuussa sen sijaan on edelleen kylmää ja pimeää, mutta yhtäkkiä pitäisikin olla reipas ja aloittaa kaiken maailman kuntokuurit ja ruokavalioremontit. Vaikka oikeasti tekisi edelleenkin mieli käpertyä sinne sohvannurkkaan turvaan ulkona paukkuvalta pakkaselta, joka melkein tiputtaa nenän pihamaalle, jos et vuoraa koko naamavärkkiä monen metrin kaulahuivilla.

Mutta sohva ja suklaa eivät enää alkuvuodesta käy. Ainakaan naistenlehtien otsikoiden mukaan. Näin karistat joulukilot! Uusi vuosi, uusi elämä! Aloita vuosi lempeällä joogalla! Näinhän ne lehdet kirkuvat. Ja lukija tietenkin tottelee muistellen kaihoisasti syksyn lempeän tunnelmallisia iltoja, kun sai luvan kanssa hiihdellä kotona villasukat jalassa ja suklaata suussa.

Syksy siis voittaa alkuvuoden mennen tullen.

Paitsi että just nyt menee itselläkin hetki taas tottua tähän kylmyyteen. Pakkasista en nauti yhtään. Mutta onneksi on se sohvannurkka ja viltti. Ja kaapissa suklaalevy. Glögit ja juustot ovat vielä kaupassa, mutta ehkä ne huomenna ovat löytäneet tiensä meidänkin jääkaappiin.

Syksy on siis ihanaa! (Kunhan on suklaata.)