Laihduttajan ärsyttävät ruokavaliohjeet

bowl-breakfast-cereal-543730.jpg

Lueskelin ruokatauolla uutta Kilot Veks -erikoislehteä, joka nimensä mukaisesti käsittelee laihtumista. Mitään uutta siinä ei kyllä sinänsä ollut. Välillä ärsyttää se, että voisko näistä laihdutusjutuistakin tehdä eri versioita aloittelijoille ja pidemmälle edistyneille. Ei sillä, että kuuluisin osaajiin sinänsä, koska painonhallinta on selvästi täysin epäonnistunut, mutta kymmenen vuotta kun noita juttuja on tullut luettua, niin olisi välillä kivaa, kun niissä mentäisiin vähän syvemmällekin siihen asiaan. Esimerkiksi nyt luin artikkelin, jossa lääkäri sanoi, että periaatteessa laihtuminen on yksinkertaista, syö vain vähemmän kuin kuluttaa. Niinhän se periaatteessa on, mutta kysymättä jäi ilmeinen jatkokysymys: No minkä helvetin takia se sitten onnistuu niin harvoilta?

En tiedä, tavallaan noita on silti kiva lukea. Toisaalta taas alkaa vaan ahdistaa. Kun yhdellä sivulla luetellaan, että riittävän kuidun saannin varmistamiseksi syö päivittäin iso lautasellinen puuroa, useampi hedelmä ja 4 siivua leipää, ja toisessa käsketään syömään sen ja sen verran rasvaa ja kourallinen pähkinöitä, niin jokainen laihduttaja kyllä tietää, että siinä ne päivän kalorit sitten menikin. Ei nämä ohjeet loppujen lopuksi ikinä jätä siihen syömiseen sitä väljyyttä, mitä kuitenkin kaikissa henkistä puolta käsittelevissä jutuissa korostetaan. Ja esimerkkipäivän lounaalla käsketään syömään muun lisäksi VIISI viinirypälettä. Ehkä se on sitä väljyyttä sitten, että saa valita itse vihreitä vai tummia.

No joo, tiedän kyllä, ettei näitä ohjeita kuulu lukea kuin piru Raamattua, ja se paljon puhuttu väljyys tarkoittaa just sitä, ettei päivän makroarvot nyt ikinä voi olla tasan kohdillaan ja se on fine. Mutta kuitenkin. Ärsyttävää.

black-pepper-bright-colors-940302.jpg

Mietin myös sitä, kun kaikkien tutkimustenkin mukaan ensin laihtuminen ON vaikeaa ja sitten sen jälkeen sen tuloksen säilyttäminen on vielä vaikeampaa, niin tiedänkö itse ketään, joka olisi tässä onnistunut? Tuntuu että moni kaveri teki nuorena aikuisena ihan onnistuneen ryhtiliikkeen, tyyliin oli siinä parikymppisenä biletetty enemmän ja syöty muuta kuin äitien kotiruokaa ja lihottu, ja sitten tultu järkiinsä ja laihduttu taas ja pidetty se. Mutta entä onnistuneesti yli 30-vuotiaana laihduttaneita? Ei tule lähipiiristä ketään mieleen. Julkisuudestakaan vähemmän. Seuraan somessa plus malli Marjaana Lehtistä, hän on pudottanut 80 kiloa, eli megaonnistuja. Toisaalta kyllä hänelläkin paino kuulemma jojoilee. Noh, lasken kuitenkin onnistujiin kun jojoilu on kuitenkin vain joitain kiloja, eikä joitain kymmeniä kiloja…  

Helpompi olisi nimetä lähipiiristä niitä, jotka on pikkuhiljaa paisunut. Ensimmäisenä tietysti itsensä saa nimetä sen joukon kapteeniksi. 

Mutta joo. Kävin eilen taas salilla, tällä kertaa pelkästään juoksumatolla. Treeniseurana oli taas vanha tuttu Mollaajani, joka päässäni naureskellen kyseli, että aiotko muka tästä lähin käydä joka päivä salilla. Näkis vaan ja kuulis kolinankin. Menin kuitenkin päänsisäisestä huutelusta huolimatta ja oli aika kivaakin. Kävelin reippaasti tunnin siinä, katsoin samalla Netflixistä sitä uutta Konmaritus-ohjelmaa. Oikein kaikki kliseet samassa paketissa kun tyyppi on aloittamassa uutta elämää. Konmaritus on kyllä sellaista hulluutta, johon en aio (enää) sekaantua, mutta voishan sitä kyllä oikeasti taas kotonakin tehdä raivaustoimenpiteitä. Joka tapauksessa tuo oli tosi sopivaa hömppää siihen, että tunti meni nopeasti. 

Ja ei, en aio tietenkään käydä oikeasti joka päivä salilla. Mutta kun ottaa huomioon, että 100% varmasti tulee vielä runsaasti päiviä jolloin en sinne ehdi, jaksa tai halua mennä, niin kyllä sinne oikeasti kannattaa vaan mennä aina kun vähänkään siltä tuntuu. Tiedän myös, että alussa pitäisi ottaa rauhallisesti, mutta toisaalta mun ongelma kun on se, etten tunne sitä osaksi mun elämää, niin mun kannattaa kyllä nyt pyrkiä käymään siellä vaan niin usein, että kokemuksesta tulee enemmän arkinen. Ei tässä kuitenkaan vielä missään ylikunnon riskirajoilla pyöritä. Ties vaikka menisin tänäänkin.

Olen yrittänyt koko päivän motivoida itseäni aloittamaan myös sen kaloreiden merkkailun. Vaikka Fatsecretiin. Se on mulla puhelimessa, samoin ainakin Yazio ja ties mitä muita. Sen kun vaan valitsis yhden ja aloittais. Inhoan sitä asioiden sinne klikkailemista, mutta onhan siitä oikeasti hyötyä, jos tosissaan meinaa saada painoa pois. Satuin äsken näkemään sellaisen videon, missä nainen kyseli ”What if” ja yksi oli ”What if I spend 30 minutes a day pursuing my dream”. Niin, mitäpä jos mä käyttäiin 10-15 minuuttia päivässä kaloreiden merkkailemiseen… 

Ärsyttävästi vain havaitsen nyt itsessäni sen, että ajattelen ”Joo, mutta ei mun kannata sitä perjantaina aloittaa”, vaikka tän koko hemmetin proggiksen tarkoituksena on nyt kirkastaa mulle itselleni se, että on syötävä kohtalaisen järkevästi olipa tiistai tai lauantai. Laihempi lauantai, haloo. 

cakes-chocolate-close-up-959079.jpg

 

Kommentit (1)
  1. Haha, nauratti tuo viinirypäleen värin saa ehkä valita juttu! 😀

    Onhan se vähän niin, että näistä jutuista kirjoitellaan kyllä paljon, mutta harvoinpa niistä kuitenkaan on kellään mitään merkittävää uutta sanottavaa. Näitä vanhoja tuttuja itsestäänselvyyksiä sen kuin toistellaan niin kuin eivät olisi tiedossa ja se olisi syy siihen, miksi ylipainoa esiintyy näin paljon. 

    Tässä meidän nykyajan tietoyhteiskunnassa tuskinpa se siitä johtuu, että ei olisi vain tietoa siitä, miten syödä pitäisi.

    Jos hyvä esimerkki siitä puuttuu, että kolmekymppisilläänkin voi sen paino-ongelmansa vielä selättää (sen jonka kanssa jo niin kauan on paininut), niin eiköhän me sun kanssa hoideta homma kotiin ja aleta kannustaviksi esimerkeiksi siitä itse. Näin teemme, eiks jeh? 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *