Kivikkoisemman vaiheen jälkeen olen jälleen palannut ruotuun ja painokin reagoi onneksi kerrankin kannustavasti. Tänään oli taulussa alin lukema aikoihin. Mä oon jo pari vuotta sahannut samassa parin kilon haarukassa, ja nyt tosiaan hivenen ali siitä. Muistaakseni tätä alempana kävin vuosi sitten syksyllä kun olin Fitfarmin Superdieetti Simplellä. Se oli sinänsä toimiva juttu siis, että paino kyllä ehti laskea jo niiden parin viikon aikana mitkä jaksoin sitä noudattaa, mutta kääntöpuolena sitten just se, etten jaksanut seurata sitä ruokavaliota. Sekin on sihnänsä outoa, että sehän ei tosiaan ole mikään kitukuuri tai muuten outo syö vain kaalia -dieetti tietenkään, vaan ihan järkevät ohjenuorat sille, miten ateriat kannattaa koostaa ja itse saa sitten kuitenkin valita mitä syö. Mutta jotenkin se oli sitten kuitenkin liian vaativaa. Yritin suhtautua siihen alusta asti silleen rennosti, mutta lopulta sitä on kuitenkin keittiövaa’an kanssa vähentämässä annoksesta ylimääräistä 10 grammaa. 

Mietin myös sitä, että toisaalta on ihan jees olla jossain ryhmässä mukana pudottamassa, mutta siinä tulee helposti se tunne, että jää jälkeen muista ja tehtävistä ja ei ehdi kuroa sitä kiinni ja luovuttaa. Näin on käynyt mulle taas, kun ostin syksyllä sellaisen Noom-appsin, joka oli vielä kallis, jotain satasen maksoi puoli vuotta. Siinä luetaan joka päivä pieniä laihtumiseen liittyviä tekstejä, joissa on sekä tietoa että psykologiaa. Jossain vaiheessa jäin ensin viikon jälkeen teksteissä, ja en saanut/jaksanut kiriä ja koko ajan sitten enemmän ja enemmän jäi rästiin. Nyt en ole kuukauteen edes avannut sitä, vaikka se mun maksama aika raksuttaa koko ajan siellä. Todella typerää. Eikä silti huvita yhtään avata sitä.

Mutta nyt kun pakerran yksikseni, ei sinänsä tarvi tiedottaa kenellekään, jos joku viikko menee reisille, sen kun vaan jatkaa. Nyt on itse asiassa taas tosi hyvä fiilis koko hommasta. Kaloreiden laskemisessa on se hyvä puoli, että se on lopulta tosi simppeliä ja yksin kertaista, että merkitsee vaan kaiken minkä syö ja ei vaan syö liikaa. Jos ei pohdi asiaa tämän monimutkaisemmin, niin sujuu hyvin ja homma tuntuu ihan mahdolliselta. Käytännössä tietysti sitten tulee niitä pohdintoja ja sun muita sattumia, mutta nyt näin. 

Ostin myös uuden kellon, joka on samalla älykello/aktiivisuuskello ja sillä on nyt ihan kiva seurata kaloreita myös. Faktahan on toki se, että ei tällainen kello pysty mittaamaan tarkalleen paljonko kaloreita kuluu, eikä ruokaa pysty arvioimaan tarkalleen paljonko se sisältää kaloreita, vaan virhemarginaali on aina olemassa, joskus isompi, joskus pienempi, mutta kuitenkin. Jotain suuntaviivoja näistä saa. 

Olen nyt laihduttanut neljä viikkoa ja painoa on pudonnut 2,6 kiloa Olisin halunnut, että olisi tippunut vähän enemmän, mutta ottaen huomioon, että yksi viikko jäi ns. välistä, tulos on ihan jees. Ja siis puolen kilon viikkovauhdilla ajatellen olen edellä tavoitetta. Tämä hidas pudottaminen on hemmetin ärsyttävää jos ajattelee niin, että 20 kiloa pitää tiputtaa ja vasta 2 on tiputettu, mutta toisaalta jos miettii sitä, että kuukauden päästä voisin painaa 2 kiloa vähemmän kuin nyt, mikä olisi lukema jota en ole nähnyt ainakaan kahteen vuoteen, niin se taas tuntuu mielettömän hienolta. Kuukaudessa kaksi vuotta taaksepäin! (en kyllä oikeasti muista ihan tarkkaan milloin mun paino on mennyt minkäkin rajan yli, mutta kuitenkin) (Ja harmi vaan tässä on ollut niitäkin vuosia kun paino on noussut vuodessa melkein 10 kiloa). 

Viime viikolla liikunnat ei olleet ihan mintissä, mutta olen tyytyväinen kuitenkin. Kävin kaksi kertaa salilla juoksumatolla ja yhden kunnon lenkin ihan ulkona. Vähän kaihertaa, etten tehnyt varsinaista salitreeniä, mutta nyt on kyllä pääasia se, että tekee jotain. Jotenkin tuo juoksumatto kiinnostaa nyt. Kolme liikuntakertaa viikossa on minimi, johon ainakin pitäisi pystyä, mutta toki ideaalitilanne olisi vähän useammin. Mutta näillä miettein uuteen viikkoon!