vierasilla

 

olen aamuihminen. lähimmäisteni mielestä raivostuttavan energinen sellainen. viime sunnuntaina suuntasin aamuhönkäni lenkkeilyyn, ja juoksin polulta suoraan ystäväni luokse täydelliselle aamiaiselle.

sitä usein pääsee unohtamaan seitsemänsadansortin brunssipöydässä, miten harva eväs pystyy oikeasti pistämään kampoihin runsaalla voilla voidellulle paahtoleipäsiivulle.

..ja kaiken reippailun ja herkuttelun jälkeen ehdin vielä kotiin nauttimaan lämpimästä peitosta unikekojen viereen.

aamuvirkkuilussa on siis puolensa.