aikamme kupla
sain Lilyn toimitukselta tiedustelun, löytyisikö some- kanavistani valokuvaa, jonka tarina on aivan jotain muuta, kuin kuva antaa ymmärtää.
tämä liittyy somekohuun, mikä velloo valtoimenaan ympäri maailmaa australialaisen mallin, Essena O`Neillin ”Social media is not real life”- tempauksen myötä. Essena on lopettanut yhden instagramin kaikkien aikojen seuratuimmista tileistä, ja vaihtanut kaikkiin jumalaisen kauniisiin kuviinsa tekstin, missä hän kertoo mitä kuvan ottohetkellä oikeasti tapahtui – ja kuinka monta otosta kaikkiaan otettiin sen täydellisen kuvan aikaansaamiseksi.
ikävä kyllä, näin sosiaalinen media toimii.
kauneus on valttia, ja sen lavastus arkipäivää – kysymys on pitkälti ison rahan bisneksestä. kuitenkin visuaalisten kuvien tuottaminen tai peräänkuuluttaminen ei ole yksiselitteisesti väärin tai huono asia. täysin kohtuutonta ja karmeaa on toki se, että nuoret tytöt ihmettelevät miksei heidän kuvansa näytä yhtä upealta kuin instagramjulkkiksen – eihän oikeasti kenenkään henkilökohtaisia kuvia varten lennetä erikseen sponsorivaatteissa Bahamalle kuvattavaksi ammattilaisten meikkaamina.
kaikki, ketkä ovat valokuvanneet yhtään, tai olleet kuvattavana, ymmärtävät kauniin valokuvan ottamisen vaikeuden – etenkin kun kuvataan ihmistä. mitään ei oikeastaan synny pikaisesti ohikiitävän hetken tallentamalla. blogien viehätys perustuu mielestäni nimenomaisesti visuaaliseen elämykseen arjen teemoista pikkaisen fiksattuna – arki nyt kun ei oikeasti ole useinkaan kauneuden ilotulitusta ihan vain siltään.
omalla kohdallani valokuvalavastusta tapahtuu paljonkin. blogikuvissani pyrin hymyilemään aina – siis vaikka vituttaisi – ja kuvat lähdetään ottamaan varta vasten. tämänkin eteerisen uimapukukuvan takia pelkäsin saavani virtsatietulehduksen kylmällä laiturilla syyskuussa hytistessäni lihapulla käteen piilotettuna jotta Chloe pysyi kauniisti paikoillaan edes hetken. siltikään en kadu – kuvat ovat ihastuttavia ja kuvaustilanne veikeä muisto yhteisestä tolskauksesta pentuni kanssa.
väritän mieluusti arkeani – sillähän tätä blogianikin ruokin. ei se vie minulta pois mitään, eikä vähennä minkään kuvissa esiintyvän arvoa – vähiten minuuteni. kunhan kukaan ei yllyty vertaamaan kuviin väritettyä arkeaan toisten arkeen ja värityksiin.
kauneus on katsojan silmissä – ei absoluuttisena totuutena instagramissa. sitä kai tällä kohulla pyritään ennen muuta ihmisille viestimään. näin ainakin itse toivon ihmisten ymmärtävän.
postauksen kuvat eivät liity aiheeseen. nämä kaksi kuvaa otti rakas ystäväni kauniissa valossa ennen pikkujoulujamme viikko takaperin. tilanne on kerrankin aito, vaikka silmistä löytyykin muutama tupsu irtoripsiä.
kuvien hymy on ominta minua, ja tulee syvältä.
kuvat// Jenna Vehviläinen
