fiikuksen varjossa

 

rakastan kodissani sitä, miten helposti huoneiden tunnelma on muutetavissa vaaleiden pintamateriaalien ansiosta. 

kaipasin kevään kynnyksellä makuuhuoneeseen ripauksen elinvoimaa, aiemmin täysin vaalean tunnelman sijasta.  haaveilin Keski-Euroopan leudoista tuulista, ja unista puun katveessa.

alkuun harkitsin oliivipuuta, mutta herkästi varisevat lehdet eivät tuntuneet kestävältä ratkaisulta. muutkin mielessä käyneet vaihtoehdot olivat joko liiaan viidakkomaisia tai muutoin turhan hektisiä.  sen sijaan kaunis runkoutunut Kumiviikuna oli tismalleen sitä mitä etsin – tarpeeksi vanttera ja tasapainoinen suurine vahapintaisine lehtineen.

tämän katveesta on ilo herätä.

 

levollista viikonloppua toivoen, 

Tiiu Piret xx