herkkähipiä

pitkästä aikaa Chloen kuulumisia blogin puolella. 

mimmi on kasvanut jo täyteen mittaansa, eli melkoiseksi rohjakkeeksi. pitkään kestäneen ruokavenkslauksen tuloksena passeli ruokavalio tuntuu vihdoin löytyneen, ja massaakin on alkanut hieman sorjaan varteen kertyä. 

kuvistakin pilkistelevät vaaleanpunaiset laikut Chloen turkissa sen sijaan ovat edelleen työn alla. olemme käyneet kutisevan ihon takia lääkärissä, etsineet ratkaisua ruokavaliosta kokeilemalla eliminaatiodieettiä, sulkeneet mahdolliset ulkoloiset pois raapenäytteillä, hankkineet ilmankostuttimen ja nyt liki viimeisenä oljenkortena on käytössä ihoa ravitseva 8 vikon mittainen öljykapselihoito – mikä ihme kyllä, tuntuu  jopa tepsivän. tyttö on mitä ilmeisimmin vain niin herkkänahkainen, ettei kestä Suomen kuivaa talvi-ilmaa. 

iho-ongelmien lisäksi on toki myös mentaalipuolella pientä hankausta. Chloella on pahalaatuinen äänipelko, minkä kanssa työskennellään myös päivittäin. etenkin hiihtäjät ja lumiaurat ovat karmeita. kuin myös metallikoriin kalahtavat frisbeet (tähän frisbeegolf kammoon on tosin jotenkin helppo samaistua..)

mutta toisaalta taas, harvapa se meistä vuoden iässä on kovinkaan rohkea – ja hiihtämistä muistan pelänneeni itsekin. 

nämä pienet harmit poislukien elämä soljuu hienosti uomissaan.