kesä on mielentila
nyt kun taivas vihmoo vettä niskaan saavista kaataen, tuntuu aika typerältä kesäiset voivottelut hellerajan alittavista lämpötiloista.
olihan viime kesä nyt ainutkertainen. taas kerran.
on tässä murheellisten laulujen ja sääskien maassa varttuneena oppinut vuosien karttuessa siihen, että kesä on mielentila. ennen muuta. ihan yhtä hauskaa sitä voi pitää syksylläkin – juoda olutta ulkosalla, uida hyisessä järvessä ja nauttia elämästä.
että sitä syysmasennuksen sijaan valitsisikin syysriemun – ja olisi yhtä iloinen kuin kesällä.
onnistuisiko moinen?
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.