lisää lempeyttä
olen ollut viime aikoina hieman tyytymätön itseeni.
tyytymätön asioista, joiden suhteen ei pitäisi.
kesäloman jäljiltä olen kadottanut lähes tyysti intoni urheiluun. salille joudun sanalla sanoen pakottamaan itseni, ja joogasta luistan vakuuttamalla itselleni että joogaan huomenna aamulla, heti kun herään.
toisinaan asiat kiinnostavat enemmän, toisinaan vähemmän. tiedän, että tämä on normaalia, ja silti olen kamalan harmistunut.
eilen Horse Shown jälkimainingeissa turhautuminen purkautui valtaisana itkukohtauksena, kun kaipuu ratsastuksen pariin iski niin kovasti vasten kasvoja. ja samaan hengenvetoon tajusin missanneeni sunnuntaisen iltajoogan taas kolmatta viikkoa putkeen.
sängyssä unta odottaessani mietin että ota hei nainen vähän iisimmin - eihän tässä hätää ole. tee sitä, mikä juuri nyt tuntuu hyvältä, ja huomenna muuta jos niin mielit. ja ratsastamaankin pääset jos niin tahdot.
kun vaan useammin muistaisi hieman höllätä. olla ihan oikeasti itselle lempeä.
Kommentit
Itku puhdistaa :')
oot yksi mun suosikkibloggaajista, sulla on mieletön estetiikantaju ja ihana koira ^^
Jos liikunta ei juuri nyt nappaa, suosittelen meditaatiota. Joskus 10 minuutin meditaatio antaa saman tunteen kuin tunnin jooga tai hikilenkki.
Näin on! Olen kamalan herkkä ihminen, ja itken helposti - enkä näe tätä ollenkaan huonona asiana.
Meditaatiota kokeilen ehdottomasti, kiitos vinkistä!
Kiitos kauniista sanoistasi, Chloelle välitän myös terveiset :)
Voi sen taidon kun oppisi! Sain tänään lääkäriltä sellaisia uutisia että nyt olis erityisen tärkeää osata höllätä ja lakata stressaamasta, ainakaan sellaisesta mihin ei juuri nyt pysty itse kauheasti vaikuttamaan.
Voi Tiia, nyt vaan lääkärin ohjeiden mukaan ja oma hyvinvointi edellä kevyemmin. Eikös juu :)
no siis voisko tulal just se kierre kun itte huomasin et jos lupassin edelisenä iltana ja sit seurvaana aamuna ei ollukaan fiilistä niin ois pitäny pakottaa siihen ku nsitten lipsui samaan kaavaa ja kun tekee sen jutun niin tulee parempi mieli vaik vähän väkisin mut juu en pääse aina yli siit ja sit sydän taas sanoo kun en kuunnelut nii aivot ottaa enempi valtaa ja tulee sitä stressiä kun ei kuunnelut sitä ääntään ja sit tulee se stressi kierre monista muistakin asiosita ja alkaa hosumaan tai tälläin mulel tapahtui :(
Kyllä. Eihän mihinkään itseään kannata pakottaa, mutta itselle ainakin pieni patistaminen tällaisessa tilanteessa on poikaa. Koska juuri kuten sanoit, on tunne urheilun jälkeen juuri se, minkä vuoksi ylipäätään liikun.
Varmaan jokainen elämässään joutuu pohtimaan näitä asioita aika ajoin, ja hyvä niin. Osaa myös arvostaa soljuvia ja keveitä aikoja paljon enemmän.
:)
Kommentoi