lisää lempeyttä
olen ollut viime aikoina hieman tyytymätön itseeni.
tyytymätön asioista, joiden suhteen ei pitäisi.
kesäloman jäljiltä olen kadottanut lähes tyysti intoni urheiluun. salille joudun sanalla sanoen pakottamaan itseni, ja joogasta luistan vakuuttamalla itselleni että joogaan huomenna aamulla, heti kun herään.
toisinaan asiat kiinnostavat enemmän, toisinaan vähemmän. tiedän, että tämä on normaalia, ja silti olen kamalan harmistunut.
eilen Horse Shown jälkimainingeissa turhautuminen purkautui valtaisana itkukohtauksena, kun kaipuu ratsastuksen pariin iski niin kovasti vasten kasvoja. ja samaan hengenvetoon tajusin missanneeni sunnuntaisen iltajoogan taas kolmatta viikkoa putkeen.
sängyssä unta odottaessani mietin että ota hei nainen vähän iisimmin – eihän tässä hätää ole. tee sitä, mikä juuri nyt tuntuu hyvältä, ja huomenna muuta jos niin mielit. ja ratsastamaankin pääset jos niin tahdot.
kun vaan useammin muistaisi hieman höllätä. olla ihan oikeasti itselle lempeä.
