kotimme viherkasvisaldo on kirinyt kuukaudessa yhdestä kitukasvuisesta vehkasta neljääntoista kaunottareen. eikä luku jääne tähän. 

en ole lainkaan viherihminen – ollut siis tähän saakka. pelkoni kasvien riuduttamisesta kuivuuskuolemaan ei ole ainakaan vielä osoittautunut aiheelliseksi, ja jopa hankalaksi sisäkasviksi tituleerattu oliivipuu lykkää sekin uutta versoa olohuoneen ikkunalla. sitä näköjään oppii tämänkin homman kun vähän opiskelee aihetta. 

uusin tulokas on Plantagenista sattumalta löytynyt upea Jättipeikonlehti, ja seuraavat kasvihankinnat on jo kiikarissa.