vietin juuri neljän päivän miniloman Helsingissä ja Turussa ystävien, perheen, ratsastuksen ja hyvän ruuan merkeissä. täydellisen lataava irtiotto tähän talorumban viimeisille kuukausille, kun arjessa tuntuu olevan jatkuvasti kiire johonkin. 

myös kollaasikuviin kiteytetty ystäväpäivä viikon takaa oli erinomainen muistutus itselle siitä, että välillä täytyy hieman höllätä. 

savusauna Päijänteen rannalla, ihon hemmotteluhetki Jolielta saadulla luomukosmetiikalla sekä unet aurinkopeilin alla prinsessasängyssä eheyttivät energiavarannot ihan uuteen uskoon. 

kaunista syysviikkoa!

nyt kun taivas vihmoo vettä niskaan saavista kaataen, tuntuu aika typerältä kesäiset voivottelut hellerajan alittavista lämpötiloista. 

olihan viime kesä nyt ainutkertainen. taas kerran. 

on tässä murheellisten laulujen ja sääskien maassa varttuneena oppinut vuosien karttuessa siihen, että kesä on mielentila. ennen muuta. ihan yhtä hauskaa sitä voi pitää syksylläkin – juoda olutta ulkosalla, uida hyisessä järvessä ja nauttia elämästä. 

että sitä syysmasennuksen sijaan valitsisikin syysriemun – ja olisi yhtä iloinen kuin kesällä. 

onnistuisiko moinen?