jos on vaaleaa puuterikynsilakkaa aina sormissa, aina varpaissa, on tämä äitinikin vuosia käyttämä kultainen hamsa riipus aina kaulassa. 

hamsa, on ikiaikainen vahvuuden ja onnnen symboli, jonka kerrotaan suojelevan ja tuovan hyvää onnea. etenkin, kun koru on äitini vanha, koen tämän vahvuuden ja onnen konkreettisesti. 

en ole uskonnollinen ihminen, enkä ole koskaan katsonut minkään uskonnon puhuttelevan itseäni, ja elämääni. uskon vahvasti johonkin, ihmistä suurempaan voimaan, joka johdattaa asioita tapahtuvaksi siten, kuin niiden on tarkoitus.

uskon ennen muuta energiaan.

sitä tämä kultainen, kaunis hamsa, minulle symboloi. 

siinä se sujahti viikon blogihiljaisuus ihan huomaamatta. taisin olla pienen hengähdyksen tarpeessa. 

inspiraatio on siitä ihana, että se tulee ja menee – pakottaa sitä ei sovi. mielestäni on parempi olla hissukseen ja kirjoittamatta mitään, jos tuntuu että asiaa täytyy pakottaa. se ei sovi tähän kepeään päiväkirjamaiseen blogiini. kuten ei mikään muukaan väkipakko elämääni. 

nyt mieli on täynnä. täysi kevättä, uusia ihastuksia ja tuoretta puhtia. 

sinetöin kevään alkaneeksi kotonani näillä kauniilla lapalehtisillä leikkoheinillä – nimeään en tiedä, mutta ovat kovin kauniita. 

tervetuloa kevät, sinua on kaivattu. 

ihanaa viikkoa, 

Tiiu Piret xx

edit// lehdet ovat, Strelitzian, eli Kolibrikukan lehtiä