olin jo siinä määrin vakuuttunut tämän sympaattisen lehtitelineen maalaamisesta mustaksi, että ostin maalinkin valmiiksi. nyt kun sitä olen kuukauden päivät katsellut, enää taida raaskiakaan kajota alkuperäiseen ilmeeseensä.
onhan se kellastunut, ja rottingin sävy kaukana kauniista alkuperäisestä. mutta haittaako se nyt sitten.
kuitenkin, olen melko varma siitä, että syvällä rottinkisessa sisimässään teline on itseensä tyytyväinen juuri tuollaisena, elämää nähneenä.
1 // meksikolainen dippailu kotitekoisella Guacamolella, Pico de Gallolla ja korianterilla terästetyllä jugurttiaiolilla. nautitaan sitruunaoluen (uusi suosikki) ja ystävien kanssa.
2 // ihana lyyraviikunani. olen täydellisen hurmaantunut tästä uudesta viherystävästä.
3 // tämä kaunis mortteli aiheutti värisyttävän ahaa-elämyksen talomme interiöörin suunnittelun suhteen. miksi hinkua läpinähtyä carraraa luonnonhelmaan rakentuvaan puutaloon, kun saatavissa on myös uskomattoman kauniita kotimaisia vaaleita graanitteja ajamaan saman asian. halleluja!
aurinkoista viikkoa ystävät.
Tiiu Piret xx
