pitkän kaavan aamu

oli aikoja, kun blogini oli täynnä hulppeita aamiaiskuvia. lähes yksinomaan jopa – ainakin useita kertoja viikossa. 

sittemmin en ole juurikaan jaksanut kyhätä unelma-aamiaisia vain itselleni. jos ystäviä on ollut kylässä, on tilanne tietenkin eri. mutta että ihan vaan itselle viitsisi. 

tänään viitsin. ehkä, koska olen kipeänä kotosalla, eikä muutakaan tekemistä tunnu olevan. on hyvin aikaa paahtaa mysliä pannulla ja siivuttaa melonia lautaselle. nykyisin tällaiseen on hankala löytää viitseliäisyyttä, kun muutakin olisi agendalla. 

jääkaapin perukoilta löytyi yllättävän hyvä kattaus tarjolle. hedelmiä, rosmariininäkkileipää, avokadoa, mysliaineiksi pähkinöitä  ja yrttejä ikkunalaudalta. mitä sitä muuta ihminen kaipaa henkensä pitimiksi aamutuimaan.  vieläpä, kun luvan kanssa saa syönnin päätteeksi kiepsahtaa takaisin sänkyyn. 

aurinkoista päivää !