sävyjen loputon suma

 

lattiallamme on nyt jo muutaman viikon lojunut sekalainen ja alati elävä väri- ja materiaalimallien rykelmä.

on erisävyisiä valkeita, harmaita ja beigejä väriliuskoja, on puupalikoita, laattoja ja kivimortteleiden survimia. suurien ikkunoiden edessä niitä on helppo siitä tiirailla valon vaihtuessa – vaikkakin kaikki tämä on tietyllä tavalla turhaa, kun vaihtoehdot täytyy kuitenkin käyttää vielä varsinaiessa kohteessa ennen valintaa. 

mutta onpahan ainakin sellainen tunne, että tässä tapahtuu koko ajan ja eteenpäin mennään. 

ja sehän on kivaa se.