Kellot siirtyivät, minä en

Olen aina pitänyt kellojen siirtämistä typeränä. Äidiksi tultuani pidän sitä ääliömäisenä. Lapset tikittävät kuin pienet kellot ja päivä saattaa oikeasti mennä aivan väärille urille, jos uni- ja ruoka-ajat muuttuvat pahasti. Tai ainakin näin se meillä menee. Meidän tyttö menee aina nukkumaan klo 20 ja herää siinä 7.30 tienoilla. Hänen sisäinen kellonsa toimii poikkeuksetta eikä patterinvaihtoa tarvita. Ärsyttää vaan vieätävästi, että toimivaa konseptia pitää lähteä muuttamaan. Pikkuhiljaa tässä nyt sitten hivutellan nukkumaanmenoaikaa oikeille uomilleen.

Aluperin kelloja siirrettin energiansäästösyistä. Ajatuksena oli, että kun ihmiset valvovat ja nukkuvat myöhään, niin siirretään yksi pimeä tunti valoisaksi. Nykyisin valaistus on niin pieni osa energiankulutuksesta, ettei tällä perustelulla ole enää pohjaa. 

No eikö sitten lopeteta lapsien kiusaaminen ja lopeteta koko himputin siirtely. Olin jo miltei nousemassa barrikadeille ja tekemässä kansalaisaloitetta aiheesta, kunnes totesin ettei se ole mahdollista. Tätäkin asiaa säädellään EU:n direktiivillä. Huoh. Kapinoin. Elän talviaikaa kesät talvet. Tai ainakin uhoan niin.

Mutta onneksi kuulin lohduttavan ajatuksen. Ei meillä vanhemmilla ole yhtä vaikeaa kuin maatalousyrittäjillä. Lehmien päät menevät kuulemma aivan sekaisin, kun lypsyaika muuttuu yhtäkkiä. Jokainen imettänyt äiti varmasti ymmärtää, että tissientyhjennysajan radikaalit muutokset saattavat olla todella tukalia. Auts. Tätä pohtiessani omat ärsytyksen aiheet tuntuvat pieniltä. Ja entäpä lehmänomistajat, joilla on sarvipäiden lisäksi pieniä lapsia? Annan kaikki säälipisteet heille.