Mitä haluat lapsesi tietävän ruuan alkuperästä?

”Se on jauhelihaa, siinä on possua.” Haluan, että pian 2-vuotias lapsemme tietää mitä syö. Haluan, että hän osaa arvostaa ruokaa ja tietää, miten se on päätynyt lautaselle. Arvostamme ruuassamme kotimaisuutta ja pyrimme ostamaan myös luomua. Minulle on tärkeää, että lapsenikin ymmärtää ruokaan liittyvät arvovalinnat ja olen tietoisesti aina puhunut hänelle paljon ruuasta. Eräs ex-työkaverini kerran sanoi, että hän on aina halunnut lasten tietävän, mitä eläintä he milloinkin syövät. Hänestä oli harhaanjohtavaa, että lapsille puhutaan pelkästään nakeista ja nugeteista. Siinä käy helposti niin, ettei lapsi edes tajua syövänsä lihaa, joka joskus oli elävä eläin. Muistan itse, kun tajusin maksalaatikon olevan eläimen sisäelimestä tehtyä. Se oli hämmentävä hetki. Maksalaatikkohan on maksalaatikkoa. Mitä tekemistä sillä on eläimien kanssa? Ei pieni lapsi välttämättä tiedä, mikä ihme on maksa ja osaa vetää yhtäläisyyksiä siitä eläimeen. 

Juuri sopivasti kun aloin tätä aihetta pyörittelemään mielessäni blogipostauksen muotoon, postilaatikosta kolahti Yhteishyvä. Kuinkas ollakaan Yhteishyvän sivuilta löytyi juttu nimeltään ”Pikkukokkien puolella” (2/2016, 20-27). Artikkelin ensimmäinen osio oli toimittaja ja tietokirjailija, Elina Lappalaisen, haastattelu, jossa hän tuo esiin sitä, miten pihalla ihmiset ovat ruuan alkuperästä. Hänen mukaansa ruuan terveellisyydestä puhutaan paljon, mutta ruokatuotannon ympäristövaikutuksista sekä siitä mistä ruoka tulee, ei tiedetä juurikaan. Olen jo vuosia sitten ostanut Lappalaisen kirjoittaman, Tieto-Finlandialla palkitun ”Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä” -kirjan. Se on kattava tietopaketti tuotantoeläinten elämästä. Sen tarkoitus ei ole moralisoida ja kauhistella, vaan jakaa tietoa ja herättää keskustelua. Lappalaisen mukaan mitä enemmän kansantajuista tietoa on tarjolla, sitä useampi miettii valintojaan ja muutta tottumuksiaan eettisempää suuntaan. Hänen mukaansa välinpitämättömyys on kaikkein pahinta. Se on itsekästä ja mukavuudenhaluista. Jokaisen olisi Lappalaisen mukaan hyvä tietää ruuan alkuperä ja tehdä omat ostopäätöksensä tiedon pohjalta. Minuun kirja teki syvän vaikutuksen ja meillä luomuruuan käyttöä lisättiin paljon kirjan lukemisen jälkeen. Suosittelen lämpimästi kirjaa aivan kaikille! Seuraavaksi ostoslistalleni lähtee Lappalaisen viime vuonna kirjoittama kirja ”Nakki lautasella”, joka on lapsille suunnattu kirja siitä, miten ruokamme eli elämänsä. Se ei ehkä vielä aukea meidän taaperolle, mutta onpahan ainakin jo valmiina odottamassa.

Takaisin omaan pohdintaan. Omiin arvovalintoihinin kuuluu siis kotimaisuuden ja luomun suosiminen ja toivon, että voin välittää näiden asioiden tärkeyden myös lapselleni. Puhumme taaperon kanssa ruokailutilanteissa siitä, mitä ruokaa on tarjolla ja mistä se tulee. Toissapäivänä hymynkare nousi aamupalapöydässä kasvoilleni, kun taapero osoitti maitopurkkia ja sanoi ”lehmän maitoa”. Sanoin, että joo tuo purkissa oleva maito on lehmästä tullutta maitoa, ihan oikein. Päätin kysäistä heti perään, mistäs vauvat juo maitoa. Vastauksena tuli reippaasti ja empimättä että ”tissistä” (tässä kohtaa olisi tietenkin voinut valistaa, ettei kaikki juo tissistä, mutta en nyt lähtenyt halkomaan hiuksia). Minusta on tärkeää, että lapsi ymmärtää että hänen ruualla nauttimansa asiat liittyvät eläviin eläimiin, joilla on oikeutensa. Lappalainen sanoo Yhteishyvän (2/2016) artikkelissa, että on aikuisten tehtävä kertoa lapsille, mistä ruoka tulee vaikka aihe onkin kiusallinen ja vaikea. Hänen mukaansa lapsille ei saa valehdella, mutta heitä on turha myöskään järkyttää tarkoituksella. Hän kertoo nähnenensä joskus kotieläinpihalla vanhemmat, jotka selittivät lapsilleen ettei makkaraa tehdä näistä söpöistä maatilan eläimistä vaan ihan muista possuista.

Haluan kertoa lapselleni, mitä hän syö ja mistä se on tullut. Toivon, että hän oppii arvostamaan ruokaa ja saa eväitä omien ostopäätöstensä pohjaksi sitten joskus tulevaisuudessa. Toki alle 2-vuotiaalle ei vielä voi kovin monimutkaisia asioita kertoa, mutta jostain on hyvä aloittaa näinkin pienen kanssa. Ja yllättävän paljon pienetkin lapset ymmärtävät, jos heille vain antaa mahdollisuuden.