Mitä haluat lapsesi tietävän ruuan alkuperästä?

”Se on jauhelihaa, siinä on possua.” Haluan, että pian 2-vuotias lapsemme tietää mitä syö. Haluan, että hän osaa arvostaa ruokaa ja tietää, miten se on päätynyt lautaselle. Arvostamme ruuassamme kotimaisuutta ja pyrimme ostamaan myös luomua. Minulle on tärkeää, että lapsenikin ymmärtää ruokaan liittyvät arvovalinnat ja olen tietoisesti aina puhunut hänelle paljon ruuasta. Eräs ex-työkaverini kerran sanoi, että hän on aina halunnut lasten tietävän, mitä eläintä he milloinkin syövät. Hänestä oli harhaanjohtavaa, että lapsille puhutaan pelkästään nakeista ja nugeteista. Siinä käy helposti niin, ettei lapsi edes tajua syövänsä lihaa, joka joskus oli elävä eläin. Muistan itse, kun tajusin maksalaatikon olevan eläimen sisäelimestä tehtyä. Se oli hämmentävä hetki. Maksalaatikkohan on maksalaatikkoa. Mitä tekemistä sillä on eläimien kanssa? Ei pieni lapsi välttämättä tiedä, mikä ihme on maksa ja osaa vetää yhtäläisyyksiä siitä eläimeen. 

Juuri sopivasti kun aloin tätä aihetta pyörittelemään mielessäni blogipostauksen muotoon, postilaatikosta kolahti Yhteishyvä. Kuinkas ollakaan Yhteishyvän sivuilta löytyi juttu nimeltään ”Pikkukokkien puolella” (2/2016, 20-27). Artikkelin ensimmäinen osio oli toimittaja ja tietokirjailija, Elina Lappalaisen, haastattelu, jossa hän tuo esiin sitä, miten pihalla ihmiset ovat ruuan alkuperästä. Hänen mukaansa ruuan terveellisyydestä puhutaan paljon, mutta ruokatuotannon ympäristövaikutuksista sekä siitä mistä ruoka tulee, ei tiedetä juurikaan. Olen jo vuosia sitten ostanut Lappalaisen kirjoittaman, Tieto-Finlandialla palkitun ”Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä” -kirjan. Se on kattava tietopaketti tuotantoeläinten elämästä. Sen tarkoitus ei ole moralisoida ja kauhistella, vaan jakaa tietoa ja herättää keskustelua. Lappalaisen mukaan mitä enemmän kansantajuista tietoa on tarjolla, sitä useampi miettii valintojaan ja muutta tottumuksiaan eettisempää suuntaan. Hänen mukaansa välinpitämättömyys on kaikkein pahinta. Se on itsekästä ja mukavuudenhaluista. Jokaisen olisi Lappalaisen mukaan hyvä tietää ruuan alkuperä ja tehdä omat ostopäätöksensä tiedon pohjalta. Minuun kirja teki syvän vaikutuksen ja meillä luomuruuan käyttöä lisättiin paljon kirjan lukemisen jälkeen. Suosittelen lämpimästi kirjaa aivan kaikille! Seuraavaksi ostoslistalleni lähtee Lappalaisen viime vuonna kirjoittama kirja ”Nakki lautasella”, joka on lapsille suunnattu kirja siitä, miten ruokamme eli elämänsä. Se ei ehkä vielä aukea meidän taaperolle, mutta onpahan ainakin jo valmiina odottamassa.

Takaisin omaan pohdintaan. Omiin arvovalintoihinin kuuluu siis kotimaisuuden ja luomun suosiminen ja toivon, että voin välittää näiden asioiden tärkeyden myös lapselleni. Puhumme taaperon kanssa ruokailutilanteissa siitä, mitä ruokaa on tarjolla ja mistä se tulee. Toissapäivänä hymynkare nousi aamupalapöydässä kasvoilleni, kun taapero osoitti maitopurkkia ja sanoi ”lehmän maitoa”. Sanoin, että joo tuo purkissa oleva maito on lehmästä tullutta maitoa, ihan oikein. Päätin kysäistä heti perään, mistäs vauvat juo maitoa. Vastauksena tuli reippaasti ja empimättä että ”tissistä” (tässä kohtaa olisi tietenkin voinut valistaa, ettei kaikki juo tissistä, mutta en nyt lähtenyt halkomaan hiuksia). Minusta on tärkeää, että lapsi ymmärtää että hänen ruualla nauttimansa asiat liittyvät eläviin eläimiin, joilla on oikeutensa. Lappalainen sanoo Yhteishyvän (2/2016) artikkelissa, että on aikuisten tehtävä kertoa lapsille, mistä ruoka tulee vaikka aihe onkin kiusallinen ja vaikea. Hänen mukaansa lapsille ei saa valehdella, mutta heitä on turha myöskään järkyttää tarkoituksella. Hän kertoo nähnenensä joskus kotieläinpihalla vanhemmat, jotka selittivät lapsilleen ettei makkaraa tehdä näistä söpöistä maatilan eläimistä vaan ihan muista possuista.

Haluan kertoa lapselleni, mitä hän syö ja mistä se on tullut. Toivon, että hän oppii arvostamaan ruokaa ja saa eväitä omien ostopäätöstensä pohjaksi sitten joskus tulevaisuudessa. Toki alle 2-vuotiaalle ei vielä voi kovin monimutkaisia asioita kertoa, mutta jostain on hyvä aloittaa näinkin pienen kanssa. Ja yllättävän paljon pienetkin lapset ymmärtävät, jos heille vain antaa mahdollisuuden. 

Kommentit (8)
  1. Itse toivon, että voidaan välittää lapsellemme maalaisjärkeä ruoka-asioissa. Tarkoitan tällä ihan sitä, että hän näkee mistä ruoka tulee ja pääsee pienimuotoisesti sen kasvattamista itse kokeilemaan (vaatii tältä mammalta kyllä ryhdistäytymistä kasvimaan kitkemiseen sitten) ja pääsee kalastamaan ja näkee mitä niille kaloille sitten tapahtuu ennenkuin ne ruokapöytään päätyy. Itse muistan ainakin lapsuudessani olleeni ihan innoissani siitä, kuinka omassa pihassa kasvatettiin muutaman neliön läntillä pinaattia yms ja odotin malttamattomana, että retiisit ovat valmiita maasta nostettavaksi ja syötäväksi. Vastaavasti halusin mökillä usein päästä katsomaan, kuinka mummo perkaa kalat, vaikka itse en kyllä niihin halunnut koskea. Olen myös siinä mielessä onnekas, että pienenä ollessani sukulaisillamme oli maitotila ja tiesin mistä maito tulee ja olen useita kertoja navetassa vieraillut. Ajat ovat toki muuttuneet ja tehokkaampi tuotanto syönyt nuo pienet tilat suurien alta.

    Lihapuolella meillä nykyisin syödään punaisena lihana lähinnä riistaa ja toivon toki, että se mahdollisuus on vielä jatkossakin. Näin ollen isänsä voi konkreettisesti sitten kertoa metsästyksestä ja kun lapsi on riittävän iso ja kokee, että sen kestää, voi puolestani osallistua/seurata lihan käsittelyä eli nähdä miten se liha oikeasti sinne jauhelihakastikkeeseen tulee (ei kasva muovipaketissa kaupan kylmäaltaassa). Tietysti sitten täytynee muistaa myös kertoa, ettei se siellä kylmäaltaassa ollut liha ole samalla tavalla metsässä vapaana kasvanutta, kuin se meidän pakastimesta löytyvä liha. 

    Ennen kaikkea sitä kai toivoo saavansa välitettyä lapselle arvostuksen ruokaa kohtaan, ettei sitä vaan pidä itsestään selvänä, että jotain tuotteita ilmestyy jääkaappiin jne. Täytyy tsekata nuo kirjat mitkä vinkkasit, ei se itsellekään pahitteeksi olisi tutustua näihin asioihin paremmin, ennenkuin alkaa tietoa siirtää pienokaiselle.

    1. Kiitos kommentista, siinä oli paljon hyviä ajauksia. Haluaisin myös, että lapsemme pääsee käytännössä näkemään, mistä ruoka tulee. Itsekin olen kasvanut omakotitalossa, jonka pihamaalla kasvatettiin meidän pöytään tulevat perunat, porkkaat, punajuuret, mansikat, herneet ja raperperit. Itse olen myös jo nuorena päässyt näkemään lehmätiloja ja kanaloita ja niiden arkea. Myös hirvimetsälle pääsin tuttujen siivellä. 

      Ja nimenomaan tuo arvostus ruokaa kohtaan on se, mikä on minullekin avainasemassa ruokakasvatuksessa. Käytiin meidän 1 v 9 kk kanssaa itse asiassa eilen läpi tuota ”Nakki lautasella” kirjaa. Ihan kivasti siitäkin sai jo näytettyä lapselle esimerkiksi minkälainen kone lypsää maitoa. Kovinkaan syvällistä selostusta näin pienelle ei voi oikein antaa, mutta jostain se on aloitettava 🙂

  2. Hyvin kirjoitettu! 🙂 Oon kyllä ihan samaa mieltä! Oonkin pohtinut, miten suhtautua tuohon lihaan sitten, kun on lapsia… Itse kun en sitä kuitenkaan syö… Oon ajatellut, että jos aina välillä riistaa ja ehkä joskus harvoin luomua, tosin Janne saa silloin kokata ja mulla on omat eväät. 😀

    1. Mulla on mennyt ihan ohi tää kommentti. Kovat pohdinnat meilläkin on käyty ja tultu siihen tulokseen, että lihan alkuperästä ja meidän arvovalinnoista puhutaan avoimesti. Toivotaan, että lapsikin saa avoimuudesta hyviä eväitä elämään! Ja sehän on vaan hyvä et teilläkin lapsi näkis heti eri ruokailutapoja.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *