Heippa hiekkalaatikon reunalta!

Olen kolmeakymmentä uhkaavasti lähestyvä tamperelainen kotiäiti ja vaimo, jonka unelmana on tulevaisuudessa kutsua itseään myös doulaksi ja imetystukiäidiksi. Tykkään perheestäni, ystävistäni, irtokarkeista, geometrisista kuviosta, valokuvaamisesta, kahvista, Netflixistä, ulkona syömisestä ja aurinkoisen kirpeistä syyspäivistä. Eniten pidän siitä ihan tavallisesta arjesta.Vaikka myönnettäköön, etten pistäisi pahakseni vaikka joku raaputtaisi syöttötuolin ruokajämistä, hoitaisi pyykit ja tekisi välillä ruokaakin.

lapsentahdissa_.jpg

Ylläolevasta itseni kuvailusta tuli ihan mieleen 90-luvun kirjekaveri-ilmoitukset lasten- ja nuortenlehtien loppusivuilla. Ainut vaan etten viitsi kirjoittaa loppuun ”kuva olis kiva”, sillä tässä blogissa ei tulla näkemään kuvia meikäläisestä saati minun perheestäni. Se etten esiinny omalla nimelläni enkä kuvieni kera ei johdu siitä, ettenkö 100 % seiso sanojeni takana. Anonymiteettiin on puhtaasti syynä perheeni yksityisyyden suojaaminen. 

Blogini nimestä huolimata en voi käsi sydämellä vannoa, että olisimme 100 % lapsentahtisia kasvattajia. Eikä se ole tarkoituksemmekaan. En ylipäänsä usko, että vanhempana kannattaa/pystyy valitsemaan täysin aukottomasti yhden tavan kasvattaa. Lapsen kasvaessa sitä yhä useammin löytää itsensä tekemästä niitä ”minä en sitten koskaan opeta lastani …” -juttuja. Eikä se välttämättä tarkoita, että omista ajatustavoista olisi luovuttu. Yleensä se tarkoittaa, että käytäntö on opettanut toisin. Me esimerkiksi aloitimme lapsemme kiinteään ruokaan tutustumisen vain ja ainoastaan sormiruokailun avulla. Jalo tarkoituksemme oli edetä 100 % sormiruuan voimin vauvantahtista ruokailua harjoittaen. Ensimmäisen kuukauden jälkeen totesimme, että meille sopiikin paremmin sormiruokailun ja soseiden syöttämisen välimuoto. Olemme ehkä sellainen perhe, joka yrittää luovia kantapään kautta kohti kultaista keskitietä. Muutenkin minusta tuntuu, että ehdottomuus ei sovi lapsiperheen elämään. Joskus on vapauttavaa myöntää olleensa väärässä ja toimia toisin kuin aluksi ajatteli.

Tästä ensimmäisestä postaksesta tuli teemaltaan melkoinen ysärin suosikkijälkkäri, hedelmäsalaatti. Lupaan kuitenkin tarjoilla jatkossa vähemmän hedelmäsalaattia ja keskittyä homogeenisempiin teemoihin. Yritän tarjoilla sopivassa suhteessa ”kohuttuja” teemoja, aina sormiruokailun saloista synnytysjuttuihin, ja tuikitavallisia havaintoja pikkulapsiperheen ruuanmuruisesta, pyykkivuorisesta ja kurahousuisesta arjesta. Tarkoitukseni on myös tarjota raikkaita välipaloja lapsiystävällisten menovinkkien muodossa. 

Tervetuloa mukaan seuraamaan ajatustenvirtaa hiekkalaatikon reunalta! Toivon, että tästä blogista tulee vielä ”hyvä kakku”.

terveisin_2.jpg

 

Kommentit (4)
  1. Heippa sinnekin ja tervetuloa tänne Lilyyn! 🙂 Hyvältä kuulostaa tuo oivallus siitä, ettei ehdottomuus taida sopia lapsiperheen elämään, mekin ollaan se moneen otteeseen opittu kantapään kautta. 😉 Nimim. ”meidän lapsi ei sitten katsele piirettyjä vaan meillä luetaan pelkästään kirjoja”, yeah right… En tiedä enää miten pärjäisin ilman päivän Pikku kakkonen- hetkeä. 😀 

    Sormiruokailun salat ainakin kiinnostaa, sillä esikoisen kohdalla olin saanut tosi vähän tietoa aiheesta, mutta kuukauden kuluttua olisi aika aloittaa kuopuksen kiinteät ja tällä kertaa sormiruokailu kiinnostaisi kovastikin! 

    1. Moi ja kiitos! Bloggeriin verrattuna tämä lyhyt Lily-kokemukseni tuntuu oikein kivalta! Kommenttisi lämmitti mieltä 🙂 Yhteisöllisyyden perässä tänne tulinkin ja hyvältä vaikuttaa.

      Ja kuulostaa turhankin tutulta tuo tv:n katselu. Meilläkin piti rajoittaa lastenohjelmien katselu minimiin, mutta kummasti pitkiä automatkoja meillä ajellaan Teletappien voimalla 😀

      Kirjoitan sormiruokailusta ihan tuota pikaa. Sitä ennen suosittelen tutustumaan näihin kirjoihin: Baby-led weaning (http://www.amazon.com/exec/obidos/ASIN/0091923808/wwwbabyledwea-20) ja Omin sormin suuhun (https://www.booky.fi/tuote/tracey_murkett/omin_sormin_suuhun/9789510360569). Tuo ensimmäiseksi mainuttu on ehkä vähän ”hipahtavampi” kirja ja siinä sormiruokailulla tosiaan tarkoitetaan sitä, että lapsen annetaan yksinomaan syödä sormiruokaa. Tuo jälkimmäinen on suomalainen kirja ja on se on tehty muokailemaan suomalaisen neuvolajärjestelmän ohjeita, joten se ei ole samalla tavalla ehdoton sormiruokailusta.

      1. Kiitos noista kirjavinkeistä, täytyykin tutustua näihin! 🙂 

        1. Äh, huomasin laittaneeni väärin tuon suomenkielisen kirjavinkin. Tuo linkki minkä laitoin on siis suomennos tuosta Baby-led weaning -kirjasta. Se kirja joka on siis tehty suomalaisen neuvolan suositukset huomioiden on ”Minä syön itse” http://www.adlibris.com/fi/kirja/mina-syon-itse-9789513168186

           

          Sori sekaannus 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *