Hyvästit tuteille, tervetuloa keinutuoli!

812309607_2497201020920816268.jpg

Nyt uskallan sen jo sanoa. Meillä ei käytetä enää tuttia! Kaksi viikkoa on takana tutitonta elämää eikä epätoivonkaan hetkiltä ei ole vältytty. Emme olleet ajatelleet tutista vieroittamista kovinkaan paljoa etukäteen. Olimme joskus pohtineet, että tehdään se ennen kuin lapsi täyttää kaksi. Meillä ei tuttia ole syöty päivällä muuta kuin ”hätätapauksissa” eli esimerkiksi sylin lisäksi lohtuna, kun on tullut kipeää. Tutti on oikeastaan ollut meillä pääosin unillemenon yhteydessä käytössä, mutta siinä hommassa se on ollut kultaakin kalliimpi kapistus. En oikeastaan vieläkään käsitä, miten me edes päästiin tähän pisteeseen, että meidän 1 v ja risat ei enää syö tuttia.

Kaikki tapahtui vähän kuin vahingossa. Tai no ei ihan kaikki. Olimme jättäneet jo useita kuukausia sitten lapseltamme tutin pois vaunu-unilta. Vaunujen keinuminen riitti kai korvaamaan tutin tuoman turvan ja nukahtaminen onnistui mainiosti ilman rakasta tuttia. Ensimmäinen nukkumaanmeno ilman tuttia oli kuitenkin puhdas vahinko, josta saimme kimmokkeen jatkaa tutittomuutta. Mieheni oli vienyt lasta nukkumaan, jolloin lapsemme oli itse ottanut tutin suustaan pois (!) ja pyörinyt sängyssä etsien hyvää paikkaa. Mieheni oli napannut tutin ja laittanut sen piiloon. Kuin taikaiskusta lapsemme oli nukahtant mukisematta ilman tuttia. Olin kuin ällikällä lyöty, mutta lapsen aloitteesta rohkaistuneena päätimme, että tutti jätetään nyt sitten kokonaan pois. Vanhemmilla jännitys tiivistyi kuin pahimmissakin kauhufilmeissä.

Tässä kohtaa homma menee erikoiseksi. Olin nimittäin jo enemmin ajatellut, että haluan korvata tutin jollain muulla iltarituaalilla, lelulla tms. Mietin kauan unilelua tai soittorasiaa, mutta päädyimme lopulta ostamaan keinutuolin. Kuulit oikein. Korvasimme iltatutin keinutuolilla. Lapsemme on hulluna keinutuolehin. Hän voisi istua ties kuinka kauan keinuttelemassa. Ajattelin, että jos lukisimme iltasadun a laulaisimme iltalaulut keinutuolissa, pienokaisemme pääsisi virittymään unitilaan paremmin. En olisi ikinä uskonut, että keinutuolisuunnitelmamme toimii paremmin kuin olin uskaltanut kuvitellakaan. Enää meillä ei iltaisin edes mainita tuttia. Keinuttelemme keinutuolissa iltasadun ja -laulujen ajan ja sitten siirrymme makuuhuoneeseen. Yleensä uni tulee nopeasti, mutta mikäli nukkumatti näyttää vielä viipyvän, niin saatamme selata vielä jotain kirjaa. 

812738909_13458373310157898140.jpg

Mutta on niitäkin hetkiä ollut, että olisi tehnyt mieli kaivaa tutit piilosta ja heittää hanksat tiskiin. Kaksi ekaa yötä meillä meni tosi mainiosti keinutellen, mutta sitten tuli pari iltaa, jolloin tuttia kaivattiin kovasti. Itkuahan siitä tuli, mutta yllättävän nopeasti se ihmekapistus silti unohtui. Lisäksi _minä_ olen kaivannut tytölle tuttia joskus automatkojen ratoksi ja hammasten tulon helpottamiseen. Tuntuukin, että minä sitä tuttia kaipasin pitkään enemmän kuin lapsi itse. Oli muutama hetki, jolloin olisi tehnyt mieli luovuttaa, mutta onneksi pysyin lujana. 

Vaan uskaltaako sittenkän niitä vielä heittää pois?

Kommentit (4)
  1. Adaira, meilläkin olisi luopuminen ollut varmaan helpompaa jo reilusti ennen 1 vuoden ikää. Tuntui, että tutti tuli tärkeämmäksi vasta siinä 1-vee synttärien tienoilla. Mut silti melko helpolla päästiin. Mäkin olin päättänyt, että imetyksessä mennään lapsen tahdissa, mutta tyttöpä lopettikin itse tissin syönnin 1 v  1 kk iässä. Ei auttanut tuputtaa kun tissi vain nauratti. Jokaisella lapsella on varmaan oma herkkyyskautensa sille, milloin tissistä luopuminen sujuu helpoiten.

    Anjuska, mullakin oli ajatus ettei todellakaan oo vielä kiire luopua tutista. Tytön oma aloite tulikin äitille vähän järkyttävän nopeasti 😀 On niin tosi lapsikohtaista, milloin se hyvä hetki on. Tuntuu, että monessa asiassa pitäisi olla tuntosarvet herkillä, ett milloin on paras hetki millekin muutokselle.

    1. Lapset osaavat yllättää, aina! 🙂 

  2. Samaa mieltä edellisen kanssa, että uskaltaa, mutta raaskiiko 😀 Meillä esikoisen kanssa tutti jäi ihan vahingossa pois 10 kkn iässä. Lähdimme kylään päikkäriaikaan ja tuttia ei ollut, eikä sille loppupeleissä ollut tarvettakaan! Eikä kertaakaan sen jälkeen. Vähitellen harmitukset vain korvattiin sylitteyllä 🙂 Tällöin myös unipupu, joka on vieläkin rakkainta maailmassa, tuli apuun. Kun tämä vahinkovieroitus tapahtui, en tuttia raaskinut heittää pois, olihan se nyt sentään ollut hänellä käytössä (heh). Tämän kakkosen kohdalla tilanne kuitenkin vaikuttaa hieman haastavammalta. Ikää pian 9kk, eikä ajatus tutin poisjäämisestä ole läheskään ajankohtainen. Vaikkakin käytössä on jo unipupu. Kuitenkin se unipupu yleensä viskataan pois ja tutilla pelataan. Syödään, ei syödä, syödään ja räkätetään. Se vain on niin tärkeä hänelle. Tosin mikäpä tässä vielä kiire 🙂 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *