Mistä on lapsuuden vappu tehty?

dsc_4143.jpg

DSC_4075.JPG

DSC_4087.JPG

Simasta ja munkeista, niistä on lapsuuden vappu tehty.

Munkit onkin yksi asia, mikä ei ole muuttunut sitten 90-luvun. Nimittäin vieläkin olen sitä mieltä, että minun äiti tekee maailman parhaat munkit. Ja niitä kuuluisia, vastapaistettuja munkkeja saatiin tänäänkin oikein kotiinkuljetuksella. Kiitti äiti! Niin ja yhtä sotkuista se munkkien syöminen on edelleen. Sokerit oli tänäänkin pitkin naamaa ja käsiä, niin kuin kuuluukin. Siitä se vappufiilis tulee. Ja siitä kun saa jännittää, montako rusinaa simasta tipahtaa omaan kuppiin. Ja siitä kun niitä rusinoita saa nyppiä sieltä simasta pois. Tänä vuonna minulla olikin oikein personal rusinansyöjä apunani, sillä meidän pian 2-vee napsi onnessaan minun paheksumat rusinat parempiin suihin. 

Vappupalloista ja serpentiinistä, niistä on lapsuuden vappu tehty.

Serpentiiniä piti vappuna roikkua oman huoneen joka huonekalun päällä ja tietenkin sen pyörän sarvissa, jolla vapputorille kruisailtiin. Vappupalloa piti tietty myös hinkua joka vuosi. Tuntuu, että vappu ei olisi vappu ilman sitä jännitystä, karkaako pallo taivaan tuuliin. Niin ja vappupallon hankintaan kuului ainakin meidän perheessä kauhistelu siitä, miten ne joka vuosi ovat kalliimpia ja kalliimpia. Vaan nykyajan lapsilla on helppoa. Pallojen narujen päässähän on nykyään paino (!) Olis monen lapsen monet itkut säästetty silläkin painolla jo kultaisella 90-luvulla. Vaan eipä ollut painoa narun päässä eikä kukaan lapsi halunnut, että vanhempi sitoo pallon käteen kiinni. Se oli ehkä niin nössöä. Ja nykyäänhän vappupalloja saa melkein jokaisesta marketista paljon halvempaan hintaan kuin toreilta. Eli sekin asia on nykyään paremmin kuin ennen. Eli näistä asioista kannattaa muistuttaa niitä, jotka väittävät ”ennen kaiken olleen paremmin”. Ei ollut ei.

Metrilakuista ja hattarasta, niistä on lapsuuden vappu tehty.

Vapputorillahan oli ihan pakko saada ostaa metrilakua. Mansikkalaku, voi nam! Elävästi kuulen mielessäni vanhojen kunnon torimyyjien myyntihuudot, kun he sulloivat jos jonkinlaisia karkkeja könttähintaan ostettaviin säkkeihin. Hattaransyönti limaisine sormineen kuului vappuperinteiden aateliin. Hattara tikussa vai pussissa onkin taas samanlainen kysymys kuin kummalle puolelle näkkäri voidellaan. Minä liputan ehdottomasti tikkuhattaraa. Se oikea hattaratunnelma tulee siitä, kun näkee kuinka myyjä kietoo tahmaisen sokerin hattarakoneen uumenissa tikun päälle.

 

Nyt kun mietin lapsuuteni vappua, huomaan, että listani täyttyy herkuista ja muista materialistisista hankinnoista. Toki ne ovat olennainen osa vappua, mutta ehkä se kaikkein tärkein muisto on vapun tunnelma. Lapsuuden vappuun liittyy aimo annos hullunkurisuutta ja rentoa meininkiä. Vappu on sellainen hulluttelujuhla, jossa aikuiset ja lapset saavat hassutella luvan kanssa. Sellaista pientä vappumeininkiä toivoisi jokaisen arkeen ihan joka päivä. Lapsilla sitä tuntuu olevan luonnostaan, mutta aikuisille hulluttelu ja heittäytyminen tuntuvat olevan vaikeita juttuja. Siispä huomenna aion oikein heittäytyä lapselliseksi ja hullutella sieluni kyllyydestä. Ja lupaan tästedes sisällyttää vähän enemmän hassuttelua meidän arkeen ihan joka päivä. 

Hyvää vappua!

Kommentit (2)
  1. Wou mitä herkullisia kuvatuksia! Glada vappen!
    -Isla
    http://islakahdenkesken.blogspot.fi/2016/03/you-are-perfect.html

    1. Kiitos, yksi pullo simaa vielä jäljellä ja ei että maistui kun kupillisen kulutin kitaani nyt kun lapsi nukkuu päiväunia 🙂

       

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *