Älä nukuta tissille, älä nukuta viereen ja älä vaan anna nukahtaa syliin. Meillä on tehty nuo kaikki ja hyvä niin. Minua on pitkään huvittanut lapsen kasvatusneuvoihin liittyvät ehdottomat säännöt. Eniten näitä sääntöjä tuntuu olevan kahteen asiaan: syömiseen ja nukkumiseen. Yleensähän kun tuore äiti törmää kadulla satunnaiseen vauvan kommentoijaan, hän saa kuulla kysymyksen: ”syökö ja nukkuuko hyvin?” Ennen lapsen saamista en olisi koskaan kuvitellut nukkumisen tai oikeastaan nukkumaan menemisen olevan niin iso juttu. Sitä ehkä kuvitteli usein kuullun lauseen mukaan että ”vauvathan vain syö ja nukkuu” ja noin vain lapsi laitetaan unille ja siellä se köllöttää. No ei se ihan niinkään mene. Tai no sanotaanko, että olen kuullut sellaisistakin lapsista, jotka on vastasyntyneestä asti vain laskettu sänkyyn nukkumaan ja that’s it. Pienimuotoisen empiirisen kyselytutkimuksen perusteella olen kuitenkin todennut, että suurin osa lapsista ei ole tällaisia. Laktivistiäiti muuten postasi muutama päivä sitten mielenkiintoisen tutkimuksen tähän aiheeseen liittyen, jonka mukaan geeniperimä selittää pitkälti lapsen nukkumistottumuksia eikä niinkään se, miten äiti ja isä lastaan laittavat nukkumaan. 

Kuitenkin kun nämä nukkumisasiat tuntuvat olevan niin kiistelty juttu, päätin kerätä listaa siitä, mitkä kaikki ”kielletyt” asiat meilläkin on käyty läpi:

Älä opeta lasta nukahtamaan tissille

Tämä on ehkä se kaikkein klassisin. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut, että lasta ei missään nimessä saa opettaa nukahtamaan rinnalle. Siitähän seuraa väistämättä se, ettei lapsi enää osaa mitenkään muuten nukahtaa. Jännä sinänsä, etten ole milloinkaan törmännyt esimerkiksi kaksikymppiseen, joka edelleen vaatii äitiltä tissiä nukahtamiseen. Ja entäs sitten vaippojen käyttö. Saako niitäkään käyttää, sillä muutenhan lapsi ei koskaan opi olemaan ilman? Lapset ovat yllättävän mukautuvaisia erilaisiin uusiin tilanteisiin, kunhan heille vaan antaa tarpeeksi aikaa sopeutumiseen eikä vaadi muutosta samana päivänä eikä välttämättä edes viikkona. Meillä lapsi nukahti vauvana aina tissille 5 kk ikään asti ja niin vain siitäkin tavasta päästiin. Itse haluaisin sanoa kaikille äideille, että jos tuntuu että joku keino toimii, käytä sitä. Muita tapoja ehtii kyllä opetella sitten, kun se nykyinen keino ei toimi. Jos lapsi ei millään nukahda ilman tissiä, niin miksi pitäisi väkisin kiusata itseään ja lastaan yrittämällä jotain muuta? Sitten kun tissille ei enää meidän taloudessa nukahdettukaan, koitettiin muita keinoja ja niistä päästäänkin kieltolistalla eteenpäin. 

Älä nukuta viereen

Sitten kun meidän lapsi itsenäisesti lopetti tissille nukahtamisen piti vanhempien skarpata ja keksiä uusia keinoja unen löytymiseen. Meillä ei toiminut malli ”jätä vain lapsi nukkumaan” eikä sen minusta tarvitsekaan pikkulapsella toimia. Ja jos se jollain toimii niin peukut heille, en minä sitä tapaa vastusta. Edelleen olen sitä mieltä, että sillä keinolla mennään joka parhaiten toimii. Minulle itselle on tärkeää, että ennen unia saa vielä rauhoittumishetken vanhemman kanssa. Tissinukuttamisesta siirryimme luontevasti viereen nukuttamiseen, sillä ajattelimme että siinäkin saa vähän samalla tavalla läheisyyttä kuin tissille nukahtamiseen. Joskus riitti, että vain makoili vieressä ja lapsi katseli lelua tai söi tuttia. Joskus nukahtaminen vaati pyllylle taputtamista ja tuutulaulua. Joskus (harvoin) saatoin jopa jättää jo unen rajamailla olevan vauvan itsekseen odottamaan unta. Mutta oli sitten niitäkin iltoja kun hampaat vaivasivat tai muuten vaan kiukutti ja silloin turvauduimme jälleen yhteen ehdottomaan kieltoon:

Älä anna nukahtaa syliin

Kun mikään muu keino ei tepsinyt ja uni oli karkuteillä ainut mikä auttoi oli syli. Eikä millainen tahansa syli vaan liikkuva syli. Siinä sitten heijattiin ees ja taas vaavi sylissä ja toivottiin, että haba kestää. Lastahan usein parhaiten rauhoittaa liike. Se on mitä todennäköisemmin peruja niistä ajoista kun sikiö keikkui äidin mukana mahassa. Liike on tuttu ja turvallinen tapa keinua uneen. Ja ei, meidän lasta ei tarvitse enää taaperona nukuttaa syliin vaikka erehdyimmekin kerran jos toisenkin ottamaan lapsen syliin nukutettavaksi vauvana. 

Älä opeta nukahtamaan vain vaunuihin

Meillä oli sellainenkin vaihe, että lapsi ei suostunut nukahtamaan sisälle päiväunille. En muista tarkkaan, mutta tämä vaihe sijoittui, ehkä johonkin 1 v – 1,5 v välille. Yöunille mentiin kiltisti sänkyyn, mutta sinne samaiseen sänkyyn ei lasta saanut kirveelläkään (kuvainnoillinen ilmaus) menemään päiväunille. En tiedä mikä ihme vaihe tämä on, mutta se tuntuu kyselytutkimukseni perusteella olevan melko yleinen juttu. Yritin jonkun aikaa sisulla lasta nukkumaan sisällä, mutta totesin että hommaan on ihan turha kuluttaa liikaa aikaa ja hermoja, kun vaunussa lapsi nukkuu moitteetta. Sain muutaman otteeseen tuon vaiheen aikana kuulla, ettei lasta pitäisi totuttaa nukkumaan vain vaunuissa. Vaan kuinkas sitten kävikään, yhtäkkiä lapsi olikin valmis nukkumaan sisällä päiväuniaan. Päätin kerran taas testata, millainen huutokonsertti sisälle nukkumaan menemisestä tulee ja kappas sitä ei enää tullutkaan. Tokihan aluksi nukahtaminen sisälle kesti kauemman kuin vaunuihin, mutta siitäkin selvittiin.

Näistä kaikista nukuttamisrituaalikertomuksistani vedän häikäilemättä johtopäätöksen, että ei niissä nukuttamisjutuissa oikeasti tarvi olla niin ehdoton. Me olemme käyneet varmasti läpi koko ”kieltolistan” laajan skaalan, mutta silti meillä tällä hetkellä sujuu unihommat oikein hyvin. Ja toki olen henkisesti valmistautunut, että uhmaikä ja muut kuuluisat vaiheet tuovat luultavasti tähänkin asiaan muutoksia. Aiomme kuitekin ottaa tulevaisuudenkin unihaastet vastaan samalla toimivalla kaavalla, millä olemme tähänkin asti menneet: koitetaan mikä toimii ja mennään sillä. Ei haittaa onko aita siitä kohtaa matala tai onko sitä ollenkaan. Siitä mennään niin että humpsahtaa!