Sormiruokailua – lapsen tahdissa tai syöttämisen ohella

Sormiruokailu on tuntunut kasvattavan  suosiotaan viime aikoina. Uskoisin, että yhtenä syynä suosioon on lapsilähtöisyyden korostaminen kasvatuskeskusteluissa. Sormiruokailusta puhuttaessa on kuitenkin hyvä erottaa lapsentahtinen sormiruokailu (Baby-led weaning eli BLW) ja sormiruokailu syöttämisen ohella.

BLW-metodia käytettäessä lasta ei syötetä laisinkaan ja hän päättää itse, miten paljon ja missä tahdissa hän syö. Myös kiinteiden aloittamisesta päättää vauva itse. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhemman tulisi lasta tarkkailemalla selvittää, milloin hän olisi valmis aloittamaan kiinteiden maistelun. Ruuan kurkottelu ja suuhun hamuaminen ovat usein merkkejä lapsen halusta opetella syömään. Jotkut vauvat kurkottelevat jo 5 kk iässä, mutta joillakin herkkyyskausi ajoittuu vasta 7-8 kk ikään. Yleensähän merkkipaaluna kiinteiden aloittamiselle pidetään 6 kk ikää, sillä silloin useat vauvat osaavat jo kannatella itseään syöttötuolissa. Vauvantahtisessa sormiruokailusssa maidolla on aluksi todella tärkeä rooli, sillä aluksi vauva saattaa saada vain hyvin vähän ruokaa mahaan asti. Tarkoitus olisikin antaa vauvan tutustua ruokaan omassa tahdissa ja luottaa siihen, että vauva saa aluksi kaikki tarvitsemansa ravintoaineet maidosta. 

Sormiruokailua voi harjoittaa myös syöttämisen ohella. Meidän nykyään 1-vuotias aloitti sormiruokailunsa hieman ennen 6 kk ikää ja hän söi ensimmäiset kuukaudet ainoastaan sormiruokaa. Ajatuksissamme oli, että emme syöttäisi lastamme ollenkaan, mutta loppujen lopuksi meille näytti sopivan paremmin syöttämisen ja sormiruokailun yhdistäminen. Pääpaino meillä oli kuitenkin sormiruokailussa. Totesimme, että välillä on helpompaa kun voi tarjota lapselle myös ruokaa syötettynä. Esimerkiksi puuron syöminen tuntui helpommalta järjestää perinteisellä syöttämismetodilla. Sen lisäksi reissussa ollessa ja arjen kiirepäivissä purkkisoseet toivat nopean helpotuksen nälkään. Olemme kuitenkin aina olleet tarkkoja siitä, että lasta ei tuputeta syömään yhtään enempää kuin hän haluaa. Kun lapsemme motoriikka oli tarpeeksi kehittynyt, tarjosimme sosemaisia ruokia hänelle tarjoamalla hänelle valmiiksi täytettyä lusikkaa itse suuhun vietäväksi. Se mitä haluaisin painottaa sormiruokailun ja syöttämisen yhdistämisestä on näiden asioiden ajoitus. Suosittelisin itse aloittamaan sormiruokailulla ja jättämään soseruuat suosiolla myöhemmäksi. Lapsi tottuu paremmin heti alusta alkaen, että ruuassa voi olla isojakin paloja joita pitää käsitellä suussa. 

Sormiruokailua voi siis harjoittaa 100 % tai sumplia kätevästi syöttämisen ja sormiruuan välimaastossa. Itse suosittelen lämpimästi runsasta sormiruokien käyttöä kaikille lapsille, sillä siitä on lapselle monenlaista hyöytä. Lapselle tulee mitä luultavammin positiivinen suhtautuminen ruokaan, koska hän saa itse olla vastuussa omasta syömistahdista. Meidän lapsemme on nykyään oikein kulinaristi. Hän syö lähestulkoon mitä vaan ja nauttii (yleensä) ruokalutilanteista. Usein ruokaa kokatessanmme lapsi yrittää jo kiivetä syöttötuolille ja kiljuu ”naaaam naaam”. Sormiruokailun avulla lapsi oppii myös tunnistamaan eri ruokia nopeammin, kun kaikki ei ole samannäköistä mössöä eri maulla höystettynä. Myös erilaiset ruuan tekstuurit antavat innostusta ruokailutilanteisiin. Mikä olisi ihanampaa kuin musertaa banaani mössöksi? Meidän vähä yli 1-vuotias tunnistaa ikäisekseen todella monia ruokia ja osaa kaupassakin osoittaa vihannesosasolla, mikä on hänen mielestä herkkua. Kalatiskin ohi ei voi mennä ”naaaaam”-huutoa välttämättä. Sormiruokailulla on myös positiivinen vaikutus käden ja suun motoriikan kehittymiseen. Suun motoriikan kehityksen paraneminen voi vaikuttaa myönteisesti esimerkiksi puheen kehitykseen, kun taas käden motoriikan kehittyminen nopeuttaa luonnollisesti esimerkiksi lusikalla syömisen oppimista. Meillä opittiin lusikalla syöminen ja tavallisesta mukista juominen vähän yli yhden vuoden vanhana. Voi miten ihanaa onkaan syödä rauhassa itse omaa aamupalaa, kun lapsi lusikoi itse puuroa kitaan. Muutenkin sormiruokailu mahdollistaa sen, että koko perhe voi nauttia yhtä aikaa ruuastaan, kaikki omaa ateriaansa mutustellen. 

Milloin ja miten aloittaa sormiruokailu?

Kuten jo aiemmin mainitsin, vanhempien tulisi tarkkailla, milloin heidän lapsensa on valmis aloittamaan sormiruokailun. Bebesinfon sivuilta löytyy seuraavanlainen lista siitä, mitkä merkit kertovat vauvan olevan valmis kiinteiden aloittamiseen:

• osaa istua yksin tai kevyesti tuettuna
• osaa itse viedä ruokaa suuhun kädellään
• ei työnnä suuhun laitettua ruokaa kielellä ulos
• on kiinnostunut muiden syömisestä
• yritää napata ruokaa toisten lautaselta

Kannattaa varautua siihen, että aluksi lapsella ei mene juurikaan ruokaa vatsaan asti. On aivan normaalia, että vauva ottaa ruokaa suuhunsa ja pullauttaakin sen pian ulos. Lapsi vasta opettelee ruuan siirtämistä kielellä kohti nielua, eikä tätä taitoa opi aivan hetkessä. Monet lapset saattavat myös etenkin aluksi keskittyä ruuan heittelyyn, muussaamiseen, levittämiseen ja kaikkeen muuhun oheistoimintaan kuin itse syömiseen. Sormiruokailuun kuuluu olennaisena osana ruuan myös ”ruualla leikkiminen”, sillä juuri leikin avulla lapsi oppii. Lasta voi kiinnostaa kovasti, miltä päärynän murskaaminen tuntuu ja mitä tapahtuu kun tomaatti päästetään irti kädestä lattialle. Voin avoimesti myöntää, että se sotkun määrä ottaa välillä nuppiin. Kannattaa siis henkisesti varautua keittiön puhdistamiseen monta kertaa päivässä. 

P.S. Teen myöhemmin postauksen, jossa kerron sormiruuan valmistukseen, ruuan syömiseen ja ruuan putsaamiseen liittyviä välinevinkkejä.

Onko se turvallista?

Sormiruokalusta puhuttaessa törmää usein kysymkseen: eikö lapsi tukehdu ruokaan? Totta kai tukehtuminen on aina mahdollista, oli kyseessä sitten ruoka, synttäripaperin kääre tai vaikka kivi hiekkalaatikolta. On kuitenkin jopa todennäköisempää, että sormiruokailua harjoittanut lapsi ei tukehdu ruokaan, koska hän oppii varhaisessa vaiheessa käsittelemään ruokaa suussaan. 

Sormiruokailu on turvallista, mikäli muistaa huolehtia turvallisuudesta. Bebesinfon sivuilta löytyy tähänki asiaan hyvä lista (jota hieman muokkailin):

• Varmista, että vauva istuu syödessään eikä asento ole taaksepäin nojaava
• Älä laita ruokaa suoraan vauvan suuhun, vaan anna hänen itse poimia sormiruoka
• Älä anna lapselle kokonaisia pähkinöitä
• Leikkaa pienet hedelmät, kuten kirsikat, viinirypäleet, oliivit, puoliksi ja poista kivet
• Selitä sormiruokailun periaatteet kaikille lapsen hoitajille
• Älä koskaan jätä vauvaa syömään yksin

Huom! Sormiruokailua opeteltaessa vauva ”kakoo” ruokaa hyvinkin paljon. Tämä johtuu siitä, että vauvalla oksennusrefleksi laukeaa paljon edempänä nielussa ja aiheuttaa ruuan yskimisen pois suusta. Tämä turvamekanismi estää vauvaa tukehtumasta ja vauvan oppiessa syömään paremmin ja paremmin hän kakoo aina vain harvemmin. Aluksi kakominen kuulosti minusta melko pelottavalta, mutta kakominen on normaali reaktio ja kakomisesta tietää että ilma kulkee eikä lapsi ole tukehtumassa. Mikäli lapsella oikeasti menee jotain kunnolla vääräänkurkkuun ja henki ei pääse kulkemaan, silloin lapsesta ei kuulu ääntä laisinkaan. Tällöin kannattaa taputtaa lasta napakasti selän yläosaan. Mikäli tämä ei auta, vauva kannattaa asettaa vatsalleen kämmenen tai polvien päälle ja lyödä lapojen väliin reippaasti kämmenellä (Terveystieto: Vieras esine hengitysteissä ja sen ensiapu)

Millaisilla ruuilla on hyvä aloittaa?

Nyrkkisääntönä sormiruuissa kannattaa pitää sitä, että palat ovat tarpeeksi isoja etenkin aluksi. Lapselle olisi hyvä tarjota ruokaa, jota on helppo pitää kädessä. Ruuat kannattaa pilkkoa sen kokoisiksi, että ne mahtuvat lapsen kämmeeneen ja tulevat sieltä hieman yli. Näin lapsi saa kunnon otteen ruuasta, mutta kämmenestä jää pilkistämään vielä osanen jota voi nakertaa.  Bebesinfon sivuilta löytyy hyvä lista sopivista aloitusruuista. Meillä suosikkiruokia aivan aluksi olivat avokadot (kuori kannattaa jättää paikalleen avokadonpalasiin, sillä avokado on muuten aika liukas kaveri), parsakaali (höyrytettynä tarpeeksi pehmeä ja sisältää valmiin kahvan josta pitää kiinni), kurkkuviipaleet ja banaani. Lisäksi kala ja kana pieninä suupaloina ovat olleet meidän lapsen herkkua.

P.S. Teen pian postauksen, jossa kerron käytännön vinkkejä kuvien kera siitä, millaisia paloja mistäkin ruuasta kannattaa leikata. 

Entä jos lapsi ei syö ”tarpeeksi”?

Sormiruokailua aloittaessa kannattaa muistaa se, että lapsen pääasiallinen ravinto on vielä pitkään maito. Lapsi saa opetella rauhassa syömään omaa tahtiaan, sillä hän saa maidosta kaiken tarvitsemansa ravinnon. Lapsen olisikin aluksi aina hyvä tulla ruokailutilanteeseen maidonjuonnin jälkeen, sillä nälkäinen sormiruokailija saattaa turhautua nälkäisenä ruokapöydässä eikä jaksa opetella syömistä laisinkaan.

Lähteenä tässä postauksessa käytin Bebesinfon sivuja, (Näin pääset alkuun sormiruokailussa ja Baby-led weaning – aloita kiinteät sormiruokaillen) joita voin muutenkin suositella sormiruokailuun perehtymisen apuna. Bebesinfon lisäksi minä sain paljon irti näistä kahdesta kirjasta:

Omin sormin suuhun (Baby-led weaning) , 2010

Minä syön itse , 2012