The First 10
Arkkiviholliseni oli tänä aamuna minulle armollinen. Loputtomalta tuntuneen uurastuksen jälkeen se suostui myöntämään, että olen saavuttanut henkisesti tärkeän välitavoitteen. Olen laihtunut 10 kiloa.
Ensimmäiseen 10 kiloon on mahtunut paljon kaikenlaista. Olen tallannut satoja kilometrejä sekä kaatosateessa että auringonpaisteessa. Olen voittanut pelkoni ja vastenmielisyyteni kuntosalia kohtaan ja jopa sitoutunut pitkäaikaiseen suhteeseen sen kanssa. Olen hampaita kiristellen näyttänyt keskisormea sipsipusseille, jotka toisinaan edelleen huutelevat perääni kaupassa. Olen kävellyt kaupassa karkkihyllyn ohi katse eteenpäin suunnattuna ja käskenyt itseäni muistamaan ettei hyllyssä ole mitään, mikä kuuluisi ruokavaliooni. Olen myös lipsunut. Olen juonut viiniä ja olutta ja tuntenut jälkeenpäin huonoa omatuntoa. Olen sortunut ylimääräiseen jäätelöön sellasella viikolla, jolloin olin jo syönyt sen yhden sallitun jälkiruoan. Ehkä pahin syntini on ollut suklaalevy, jonka sorruin ostamaan ja jonka söin kokonaan saman päivän aikana. (Ja josta en ole kertonut kenellekään ennen kuin nyt :D). Kaikkien näiden onnistumisten ja epäonnistumisten summa on lopulta – 10 kiloa.
Palkitsemiskäytäntöni mukaisesti lisäsin tänään Nominationiini toisen palan. Palalla on minulle ihan erityinen merkitys. Se symboloi paitsi tärkeän välitavoitteen saavuttamista, myös ystävyyttä ja hyvien ystävien merkitystä. Sain tämän 10 kiloa symboloivan palan syntymäpäivälahjaksi rakkaalta ystävältäni jo heinäkuun lopulla, kun 10 kilon välitavoitteen saavuttamiseen oli vielä matkaa. En tiedä tuliko ystäväni ajatelleeksi, kuinka suuri merkitys sillä oli, että palan antaessaan hän viesti minulle että hän uskoi lujasti siihen että tulen saavuttamaan seuraavan välitavoitteeni. Tiedän että hän, ja moni muukin rakas ystäväni uskoo minuun ja siihen että tulen onnistumaan. Olen kiitollinen jo tässä vaiheessa matkaani kaikista kannustavista sanoista ja tsempistä joita olen saanut. Niillä todellakin on merkitystä. <3
