Päiväkodit eivät voi kilpailla palkoilla (vielä). Heidän ainoa kilpailuvalttinsa pätevistä työntekijöistä on työviihtyvyys. Työviihtyvyyteen liittyy kaikki kahvimaidosta työntekijöiden keskinäisiin suhteisiin. Kohta alkaa loma-aika ja lähes kaikissa kodeissa istutaan kalenterin kanssa sohvalla reissuja selaten. Suunnitellaan lähtöä mökille ja pohditaan, että tehtäisiinkö se laituriremontti tänä vuonna vai ei. Perheet pelaa shakkia fudis- ja ratsastusleirien kanssa ja silti jää päiviä, jolloin tarvitaan isovanhemmat auttamaan lomien kanssa. 

Päiväkodit pyytävät vanhempien lomailmoitukset suurinpiirtein maaliskuussa. Eli aivan törkeän aikaisin. Vanhemmat ruksaavat hädissään jotain ja me selitämme, että näin pääsemme suunnittelemaan lomia, kesäpäivystystä ja henkilöstötarvetta tarpeeksi ajoissa. Henkilökuntaa kannustetaan hakemaan lomansa sille ajalle, kun päiväkoti on kiinni. Kaiken pitäisi olla hyvin. Mutta ähäkutti, eipäs olekaan. 

Me tietämättömät ilmoitamme lomamme omien lastemme päiväkoteihin ja uskaliaimmat ostavat lentoja. Sitten alkaakin asialla piinaaminen. Jokaisessa kokouksessa muistutetaan, ettei lomia ole mahdollista saada juhannuksen jälkeen, eikä heinäkuussa ja elokuu on täysin poissuljettu. Ihmiset alkavat olemaan levottomia. Lomien julkistamista siirretään päivällä, kahdella päivällä ja viikolla. Sitten sanotaan ettei lomia saa itseasiassa tietää, kuin vasta samalla viikolla KUN SEN LOMAN PITÄISI ALKAA. Katseet alkavat painua pöytään, kauloissa näkyy punaisia laikkuja ja työporukkamme nuorin sanoo ihanan viattomasti ostaneensa liput Aasiaan jo kuukausi sitten. 

Kesäpäivystys ylibuukataan aivan joka vuosi. Edelleen pahimmilla viikoilla jopa 40% lapsista ei tule paikalle, mutta henkilöstömitoitus on laskettu vanhemmilta saatujen vastausten mukaan. Kaikki me tiedämme, että maaliskuussa annetut vastaukset ovat aivan lippalakista heitettyjä. Tilanne menee suurinpiirtein näin: Pesosen perhe on ilmoittanut pitävänsä lapsensa päiväkodissa koko kesän. Sitten äiti Pesonen löytääkin kivat lennot Korfulle ja anoppi Pesonen ehtii mökkiremontin ja joogaretriitin välissä ottamaan lapsenlapsensa hoitoon. Laura Lastenhoitaja ei tee mitään lomasuunnitelmia, koska hänen johtajansa odottaa viimeiseen sekuntiin asti. Laura menee maanantaina töihin kesäpäivystykseen kuulemaan, että Pesoset, Hynniset ja itseasiassa koko kortteli on siellä Korfulla ja Lauraa kehotetaan lähtemään vuosilomallensa. Sitten Laura seisoo jalkakäytävällä K-marketin kulmalla ilman lomasuunnitelmia ja miettii, että mitä helvettiä just tapahtui. Tietenkään Lauran ei pitäisi suostua lähtemään päivystyksestä yllärilomalle, mutta todella moni suostuu. 

Tämä tilanne ei edelleenkään ole Pesosten ja Hynnisten vika. Kyse on koko järjestelmän älyttömyydestä. Päiväkotien loma-aikakin perustuu ihmisten kiltteyteen ja hyväntekeväisyyteen. Johtajat lukevat muutaman satunnaisen rivin ääneen KVTESistä ja jengi vaikenee. Loman tarkoitus on palautua kuormittavasta työstä ja palata energisenä takaisin. Muutaman kuukauden lomasta stressaaminen ja sitten yllätyslomalle joutuminen ilman mitään suunnitelmia ei todennäköisesti Helsingin työterveyslääkäreiden mielestä aja ihan asiaa.

Tiedän Helsingin kaupungin heränneen erityisesti nuorten työntekijöiden kohonneisiin sairauspoissaoloihin. He soittelevat uusille työntekijöille ja yrittävät parantaa perehdyttämisprosessia. Ajatuksena tosi kiva. Minäkin sain tämän puhelun. Puhuin 45min ihmisten sairauspoissaoloista ja perehdytyksen olemattomuudesta. Pääasiassa yritin kuitenkin keskustella siitä, että nuoret työntekijät ovat eri porukkaa, kuin mihin tämä ihmeen kaupalla jääkaudesta selvinnyt Tyrannosaurus rexin sukulainen, koko varhaiskasvatusjärjestelmä, on tottunut. Tämä seuraava sukupolvi on saattanut kiertää koko maapallon. He ajattelevat aikaa täysin eri tavalla. He kuulevat kokouksessa heinäkuun olevan hyvä aika olla lomalla, ostavat lennot ja miettivät tulevaa viikonloppua. He myös irtisanoutuvat sillä kellonlyömällä, kun lomat on uhattuna. 

Kaikki eivät voi tietenkään pitää kahdeksan viikon palkallista lomaa. Jonkun pitää olla kesäpäivystyksessä. Nämä asiat pitää sopia ennakoimalla ja keskustelemalla. Palaan takaisin alussa mainitsemaani työviihtyvyyteen. Siihen liittyy olennaisesti työntekijöiden tunteminen ja heille parhaan toivominen. Siihen liittyy loman tärkeyden ymmärtäminen ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Miettikää tilannetta, että Kummeli ja The Office päättäisivät vetää kännit Coronan terassilla kevätpäissään lämpölamppujen alla. Se on se tunne jonka koen johdon selittäessä meille, kuinka on ihan normaalia vain kerran työurallaan kokea pidempi kaukomatka. 

Keskiviikkona päiväkodeista marssitaan ulos klo 12. JHL:n, Jytyn, Tehyn, Superin ja Talentian jäsenet vastustavat uutta varhaiskasvatuslakia. Tarkoituksena on lisätä yliopistokoulutettujen lastentarhanopettajien määrää päiväkodeissa huomattavasti.

Oli lakiesityksestä mitä mieltä tahansa, niin pari juttua kiinnostaisi tietää. Mistä nämä yliopistokoulutetut lastentarhanopettajat meinataan löytää ja millä kettingillä heidät kiinnitetään työpaikoille, etteivät he pääse karkuun ja keksi vaihtaa alaa? 

Minun työpaikalta iso osa työntekijöitä osallistuu ulosmarssiin. Normaalisti niin kilteissä ihmisissä oli havaittavissa kapinahenkeä. Pientä, mutta oli se siellä. Minä kuulun eri liittoon, eli sorvi kutsuu. Kyselin tänään johtajalta käytännön asioista ja sain vastaukseksi paperista ääneen luettua jargonia. Tiedän tämän tulleen nopealla aikataululla, mutta odotin silti enemmän. Tämänhetkinen tieto on, että päiväkodit pidetään auki. Huomenna vanhemmat palauttavat kyselylomakkeet ja sitten tiedämme paremmin jatkosta. 

Kyselylomake oli muotoiltu typerästi, jos tarkoituksena oli saada lapset pysymään kotona. Lomake pyydetään palauttamaan mikäli lapsi EI tarvitse hoitoa keskiviikkona. Meilläkin useat vanhemmat lukivat siihen asti ja sanoivat, etteivät tarvitse koko paperia. Hehän tarvitsevat hoitopaikkaa. Todennäköisesti saamme huomenna 10-20 lomaketta takaisin ja teemme lopuista paperilennokkeja. 

Minä olen aina lakon kannalla. Oli asia mikä tahansa ja hankaloittaa se elämääni miten paljon tahansa, olen silti lakon kannalla. Lakko on ainoa asia, jolla asioita yleensä tapahtuu ja puollan sitä joka tilanteessa. En vain arvannut, että meidän täytyy yrittää pitää kulissit yllä ja esittää, että aikuisia olisi muka tarpeeksi töissä. Mikä lakko se sellainen on, jota ei saisi edes huomata? 

Aika moni tulee muuttumaan kurpitsaksi, kun kello lyö 12. En ole ikinä ymmärtänyt päiväkodeissa vallitsevaa salailun tunnelmaa ja tässä taas törmäsin siihen. Me emme saisi kertoa vanhemmille, kuinka monta aikuista meillä jää töihin. Miten vanhemmat voivat arvioida tilanteen turvallisuutta? Tähän sain vastaukseksi, että johdon tehtävä on laskea SUHDELUVUT ja varmistaa, että ne täsmäävät. 

Tässä kohtaa tajusin. Kirjoitin tänne viimeksi jo haamutyöntekijöistä. Keskiviikkona niitä nähdään taas. Ulosmarssivat työkaverini tulevat aamulla aivan normaalisti työvuoroihinsa ja heidät kirjataan järjestelmäämme läsnäoleviksi. Sitten he lähtevät ja…he pysyvät läsnäolevina. Suhdeluvut ovat mintissä ja kaikki hyvin. Tästä kysyessäni sain vastauksen, että ei kannattaisi olla sellainen ihminen, jonka lasi on puoliksi tyhjä. Jos ihan pätevien kysymysten esittäminen on sitä, niin minun lasini on vielä jossakin Iittalan tehtaalla. 

Kuinka monta lasta meillä on klo 12? En tiedä. Kuinka turvaamme sen, että aikuisia (ihan lihaa ja verta olevia) on tarpeeksi? En tiedä. Miksei ketään edelleenkään kiinnosta? En tiedä.