Netflixissä pyörii sarja nimeltä Homeland. Sarja kertoo CIA:n virkailijasta, jota näyttelee Claire Danes. Viidennellä tuotantokaudella Danes alkaa tutkimaan salamyhkäistä firmaa, joka rekrytoi hirveän määrän ihmisiä, mutta kukaan ei tiedä mitä se tekee. Sisälle ei pääse ja rakennuksen kyljessä ei ole nimeä. Kukaan työntekijä ei suostu kertomaan mitään yrityksen toiminnasta. Pitkän tutkimuksen, ihmisten kiristämisen ja kiduttamisen, soluttautumisen ja vakoilun jälkeen totuus selvisi. Yritys oli Seure.

No ei ollut. Yritys palkkasi atk-nörttejä trollaamalla vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen koskien Yhdysvaltojen vaaleja. Mutta se olisi voinut olla myös Seure. Seure on Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten omistama henkilöstöpalveluyhtiö. Nettisivuillaan he mainostavat tarjoavansa kokonaisvaltaisia henkilöstöratkaisuja. Päiväkodeissa Seure on tuttu kaveri, koska sieltä myös me tilaamme sijaiset. Tai siis “tilaamme sijaiset”. Me kyllä täytämme niitä nettilomakkeita ja teemme tilauksia. Tilauksen täyttäminen on muodollisuus, jonka jälkeen sovimme seuraavan päivän toiminnasta keskenämme. Koska eihän ketään ole tulossa. 

Seuren systeemi toimii siis niin, että heidän listoillaan roikkuu ihmisiä eri rooleissa. Osa on kuukausipalkalla ja osa kärkkyy sijaisuuksia ilman työvelvoitetta. Me laitamme sijaishakemuksemme eetteriin ja joku nappaa sen järjestelmästä. Tai sitten ei, yleensä ei. Päiväkodeissa tapaamani sijaiset ovat usein välivuoden viettäjiä, opiskelijoita ja eläkeläisiä. Jotkut ottavat Seurelta pidempiä sijaisuuksia, mutta eivät halua sitoutua sen enempää. Tällä hetkellä tilanne on se, että lastenhoitajan tilauksia saattaa roikkua systeemissä vaikka 50kpl ja yhteenkään ei vastata. Mitä tapahtuu, jos sijaisia ei saada? Ei yhtään mitään. Johtajat nostelevat hartioitaan ja työntekijät pidentävät päiviään, skippaavat kahvitauot ja sammuttavat tulipaloja. 

Välillä sijainen tulee ja hän tekee työnsä niin hyvin kuin kiireessä pystyy. Välillä sijainen tulee ja toteaa tämän olevan ensimmäinen kerta, kun hän astuu päiväkodin ovesta sisään. Välillä sijainen tulee ja istuu koko päivän selaillen puhelinta. Välillä sijainen on ottanut työn vastaan, mutta ei ilmesty fyysisesti paikan päälle. Onneksi suurin osa on heitä, jotka tekevät työnsä kunnolla. Kiitos heille siitä. Viimeksi meillä oli niin ihana sijainen, että eräs meidän lapsistamme kyselee hänestä edelleen.

Sairaslomien ja muiden poissaolojen aiheuttamia kriisitilanteita voitaisiin helpottaa sillä, että palkattaisiin alueille kiertäviä lastenhoitajia vakituiseen työsuhteeseen. Tämä tietenkin maksaa. Mutta ollaan nyt rehellisiä. Lastenhoitajien palkka on niin naurettava, että muutaman sellaisen palkkaa ei jaksaisi edes kirjoittaa budjettiin. Jätetään ohrat ostamatta tämän vuoden rairuohon istuttamiseen ja palkataan heidät niillä rahoilla. Nämä ihmiset olisivat lapsille ja henkilökunnalle tuttuja, sekä he tuntisivat talot.

Miten koko tämä systeemi voi nojata tällaisen firman toimintaan, joka ei selkeästi pysty suoriutumaan tehtävästään? En voi mitenkään tietää missä kohtaa he ovat menneet vikaan. Joko rekrytointien määrässä tai laadussa. Todennäköisesti molemmissa. Tätä en tietenkään saa selvitettyä, koska tuskin he vastaisivat rehellisesti kysyttäessä. He eivät voi laittaa ihmisille työvelvoitetta, koska eivät pysty ennustamaan työntekijöiden määrän tarvetta. He voisivat maksaa ihmisille päivystämisestä, mutta siinä kuluisi ikävästi rahaa. 

Miksi koko pääkaupunkiseutu ei ole sekaisin Seureen kohdistuvasta raivosta? Miten on mahdollista, että tällainen mysteerifirma saa myydä tuotetta, jota ostaja liian harvoin näkee? 

Seuren toimitusjohtaja Anne Sivula on kirjoittanut aiheesta heidän omilla sivuillaan (https://seure.fi/varasto-vuokraamo-vai-inhimillisen-paaoman-kohdentaja/). Hän kirjoittaa optimoinnista ja pohtii, minkä verran kannattaa olla omaa henkilöstöä, varahenkilöstöä, kuukausipalkkaisia ja kiertäviä työntekijöitä. 

Anne Sivula, kirjoitan tämän suoraan sinulle. Minulla on vastaus sinua askarruttaviin kysymyksiin henkilöstömääristä: enemmän. Jos te välittäisitte oikeastaan minkä tahansa muun alan työntekijöitä, olisitte Ilta-Pulun kannessa päivittäin. Omien sanojenne mukaan tyypillisimpiä työkohteitanne ovat päiväkodit, koulut sekä sairaalat. Ilmankos tämä sekoilu on saanut jatkua aivan liian pitkään.