Vastuun välttelyä ja tilastojen taakse piiloutumista, olkaa hyvä.

Eva Siitonen on julkaissut päivähoidon ryhmäkokoselvityksen vuonna 2011. Hän on kartoittanut ryhmäkokoja ja suhdelukuja, sijaisten käyttöä ja henkilökunnan ajatuksia. Selvityksessä nousee aivan samat asiat esille, joita kohtaan päivittäin. Poissaolojen takia aikuisia siirrellään ryhmästä toiseen, suhdelukuja seurataan millilleen ja laittoman puolella ollaan viikottain. 

Meidän ryhmän aikuistarve voi olla 2,4. Eli kaksi aikuista ja vähän päälle. Näissä tapauksissa me menetämme tämän yhden aikuisen toiselle ryhmälle. Sitten olemme miinuksella 0,4. Kolmen pienryhmän pyörittäminen kahdella aikuisella on mahdotonta, joten päivän suunnitelmat joko unohdetaan tai toteutetaan soveltaen. 

Ymmärrän täysin, että näitä tilastoja tulee tehdä. Kuvittelin naiivina, että tilastoja käytetään hyvän toteuttamiseen. Todellisuudessa niiden käsittelyssä on unohdettu täysin inhimillinen puoli. Lapset eivät ole numeroita. Vaikka me olisimmekin 0,6 verran plussalla, niin sellaisena päivänä ajan voisi käyttää sulkeutuneeseen lapseen, joka käy läpi vanhempiensa avioeroa. Tai voisi kirjoittaa vasua. Tai havainnoida leikkiä hetken pidempään. Voisiko sitä 0,6 käyttää myös meihin aikuisiin? Silloin voisi esimerkiksi tauottaa hieman pidempään täysin lopussa olevaa kollegaa ja käydä läpi varavaatteet. 

Miksi lähdin pureutumaan aiheeseen nyt? Koska sain töissä niin hirveän raivarin, että minun piti mennä ulos rauhoittumaan.

Löysin itseni tilanteesta, jossa iltapäivällä aikuisia oli yksinkertaisesti liian vähän. Seuraavana päivänä asian käsittelyssä johtaja sanoi, että LASKENNALLISESTI heitä oli täysin riittävä määrä, joten pulinat pois. Yksi aikuinen oli sairaslomalla ja toinen lähti oltuaan kaksi tuntia töissä. Meillä kävi kääntymässä sijainen, hän viihtyi paikalla kaksi tuntia (kiitos Seure siitäkin). Siitä huolimatta, että nämä kaksi ihmistä eivät olleet fyysisesti enää paikalla klo 11 jälkeen, heidän laskettiin vahvuuteen. 

Saan elohiiren silmään pelkästään tämän kirjoittamisesta. Eli kaksi aikuista olivat ns. haamuina paikalla. Oikeasti iltapäiväulkoilussa oli kolme aikuista ja pihallinen lapsia. Yksi oli kiinni avustettavassa lapsessa ja yksi sisällä pissattamassa jotain porukkaa. Koko piha oli yhden aikuisen valvonnan alla. Siinä samalla vaihdetaan kuulumiset vanhempien kanssa ja valvotaan lapsia ikähaitarilla 2-6v. 

Tilanne oli ollut täysin kestämätön. Olisin tyyntynyt, jos päiväkotimme johtaja olisi ollut kanssani samaa mieltä. Sen sijaan hän puhui tilastoista ja laskennallisesti laillisen puolella olemisesta. Mitä väliä sillä on, oliko se laillista? Tilanne oli silti vaarallinen ja älytön. 

Olen itse äärimmäisen epäkiinnostunut käyttöasteista ja täyttöasteista niin kauan, kun niitä luetaan täysin väärin. Jos ihminen ei ole paikalla, häntä ei pidä laskea mukaan. Mihin muuhun alaan tällaista laskentatapaa voidaan soveltaa? Että Bussikuski-Pate oli aamulla töissä, mutta joutui migreenin takia lähtemään kotiin. Ihmettelisikö hänen esimiehensä iltapäivällä, miksi Paten bussilinja ei liikkunut?

Miten reagoisit, jos sinun eilen sopimasi puhelinpalaveri ei alkaisikaan? Mainostoimisto-Matti onkin lääkärissä. Hän näkyy vihreänä pallurana läsnäolevana, koska on laskennallisesti paikalla.  Ambulanssit eivät liikkuisi, koska periaatteessa ne ihmiset ovat kyllä töissä. Mutta vain periaatteessa, oikeasti he ovat Mikkelissä koulutuksessa. 

En tiedä mistä raivostuin eniten. Siitä, että johtajani torppasi huoleni täysin. Vai siitä, että työkaverini eivät olleet vetämässä joogahengitystä kanssani ulkona. Meidän talon aivan fantastinen lastenhoitaja kuittasi asian huokaamalla, että et säkään kohta enää jaksa suuttua. Mitä hyötyä?

Ymmärrän häntä täysin. Lannistettu ihminen harvemmin viitsii edes suuttua. Miten saada asiat muuttumaan, kun ei edes oikein tiedä mistä nämä meidän työhön vaikuttavat päätökset tippuvat? 

Tästä kyseisestä iltapäivästä tulen kirjoittamaan uudestaan, siinä oli niin monta muuttujaa. Tällä kertaa johtajamme päätti estää tulevat vaaratilanteet vaatimalla heijastinliivit myös aikuisten päälle. Ehkä solmin siitä liivistä huivin silmieni eteen. Niinhän johtajanikin on tehnyt.

Perhe Vanhemmuus Työ Uutiset ja yhteiskunta

Seure – onko koko firmaa olemassa?

Netflixissä pyörii sarja nimeltä Homeland. Sarja kertoo CIA:n virkailijasta, jota näyttelee Claire Danes. Viidennellä tuotantokaudella Danes alkaa tutkimaan salamyhkäistä firmaa, joka rekrytoi hirveän määrän ihmisiä, mutta kukaan ei tiedä mitä se tekee. Sisälle ei pääse ja rakennuksen kyljessä ei ole nimeä. Kukaan työntekijä ei suostu kertomaan mitään yrityksen toiminnasta. Pitkän tutkimuksen, ihmisten kiristämisen ja kiduttamisen, soluttautumisen ja vakoilun jälkeen totuus selvisi. Yritys oli Seure.

No ei ollut. Yritys palkkasi atk-nörttejä trollaamalla vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen koskien Yhdysvaltojen vaaleja. Mutta se olisi voinut olla myös Seure. Seure on Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten omistama henkilöstöpalveluyhtiö. Nettisivuillaan he mainostavat tarjoavansa kokonaisvaltaisia henkilöstöratkaisuja. Päiväkodeissa Seure on tuttu kaveri, koska sieltä myös me tilaamme sijaiset. Tai siis “tilaamme sijaiset”. Me kyllä täytämme niitä nettilomakkeita ja teemme tilauksia. Tilauksen täyttäminen on muodollisuus, jonka jälkeen sovimme seuraavan päivän toiminnasta keskenämme. Koska eihän ketään ole tulossa. 

Seuren systeemi toimii siis niin, että heidän listoillaan roikkuu ihmisiä eri rooleissa. Osa on kuukausipalkalla ja osa kärkkyy sijaisuuksia ilman työvelvoitetta. Me laitamme sijaishakemuksemme eetteriin ja joku nappaa sen järjestelmästä. Tai sitten ei, yleensä ei. Päiväkodeissa tapaamani sijaiset ovat usein välivuoden viettäjiä, opiskelijoita ja eläkeläisiä. Jotkut ottavat Seurelta pidempiä sijaisuuksia, mutta eivät halua sitoutua sen enempää. Tällä hetkellä tilanne on se, että lastenhoitajan tilauksia saattaa roikkua systeemissä vaikka 50kpl ja yhteenkään ei vastata. Mitä tapahtuu, jos sijaisia ei saada? Ei yhtään mitään. Johtajat nostelevat hartioitaan ja työntekijät pidentävät päiviään, skippaavat kahvitauot ja sammuttavat tulipaloja. 

Välillä sijainen tulee ja hän tekee työnsä niin hyvin kuin kiireessä pystyy. Välillä sijainen tulee ja toteaa tämän olevan ensimmäinen kerta, kun hän astuu päiväkodin ovesta sisään. Välillä sijainen tulee ja istuu koko päivän selaillen puhelinta. Välillä sijainen on ottanut työn vastaan, mutta ei ilmesty fyysisesti paikan päälle. Onneksi suurin osa on heitä, jotka tekevät työnsä kunnolla. Kiitos heille siitä. Viimeksi meillä oli niin ihana sijainen, että eräs meidän lapsistamme kyselee hänestä edelleen.

Sairaslomien ja muiden poissaolojen aiheuttamia kriisitilanteita voitaisiin helpottaa sillä, että palkattaisiin alueille kiertäviä lastenhoitajia vakituiseen työsuhteeseen. Tämä tietenkin maksaa. Mutta ollaan nyt rehellisiä. Lastenhoitajien palkka on niin naurettava, että muutaman sellaisen palkkaa ei jaksaisi edes kirjoittaa budjettiin. Jätetään ohrat ostamatta tämän vuoden rairuohon istuttamiseen ja palkataan heidät niillä rahoilla. Nämä ihmiset olisivat lapsille ja henkilökunnalle tuttuja, sekä he tuntisivat talot.

Miten koko tämä systeemi voi nojata tällaisen firman toimintaan, joka ei selkeästi pysty suoriutumaan tehtävästään? En voi mitenkään tietää missä kohtaa he ovat menneet vikaan. Joko rekrytointien määrässä tai laadussa. Todennäköisesti molemmissa. Tätä en tietenkään saa selvitettyä, koska tuskin he vastaisivat rehellisesti kysyttäessä. He eivät voi laittaa ihmisille työvelvoitetta, koska eivät pysty ennustamaan työntekijöiden määrän tarvetta. He voisivat maksaa ihmisille päivystämisestä, mutta siinä kuluisi ikävästi rahaa. 

Miksi koko pääkaupunkiseutu ei ole sekaisin Seureen kohdistuvasta raivosta? Miten on mahdollista, että tällainen mysteerifirma saa myydä tuotetta, jota ostaja liian harvoin näkee? 

Seuren toimitusjohtaja Anne Sivula on kirjoittanut aiheesta heidän omilla sivuillaan (https://seure.fi/varasto-vuokraamo-vai-inhimillisen-paaoman-kohdentaja/). Hän kirjoittaa optimoinnista ja pohtii, minkä verran kannattaa olla omaa henkilöstöä, varahenkilöstöä, kuukausipalkkaisia ja kiertäviä työntekijöitä. 

Anne Sivula, kirjoitan tämän suoraan sinulle. Minulla on vastaus sinua askarruttaviin kysymyksiin henkilöstömääristä: enemmän. Jos te välittäisitte oikeastaan minkä tahansa muun alan työntekijöitä, olisitte Ilta-Pulun kannessa päivittäin. Omien sanojenne mukaan tyypillisimpiä työkohteitanne ovat päiväkodit, koulut sekä sairaalat. Ilmankos tämä sekoilu on saanut jatkua aivan liian pitkään.

 

Perhe Vanhemmuus Raha Työ