Joka ikisellä kampaajareissulla viimeisen kolmen vuoden aikana käyty dialogi: ”Siis arvaa mikä ois tosi hyvä idis?” ”No?” ”Värjätään sun tukka. Siis vähänkö tulis makee!” ”Joo-o, emmää tällä kertaa. En oo värjännyt näitä seitsemään vuoteen, tai mitään.” No enpä vissiin! Täältä pesee, naiset ja oikein kestovärillä. Laura on nyt niin blondi, että ihan naurattaa. Samanvärisiä ollaan oltu […]

Kun kohdalle osuu tarpeeksi monta auttavaa kättä ja vilpitöntä ohikulkijaa, on aika antaa takaisin. Niinpä aloitin uudelleen sohvasurffauksen, eli matkaajien majoittamisen kotiini. En edes uskalla laskea, kuinka monesta liristä minut on vuoden aikana pelastettu. Kodittomana paluumuuttajana asiat eivät aina olleet kovin ruusuisesti. Silti sohvia löytyi jos mistäkin, tutuilta ja tuntemattomilta. Pisimmillään kyläilin viisi viikkoa putkeen. Kuukauden sisällä […]

Lapsuuteni lempileffa oli Disneyn Pieni merenneito. Mieleenpainuvin elokuvassa oli kohtaus, jossa iso paha Ursula-mustekala vie merenneito-Arielin puhekyvyn vaihtokauppanaan ihmisen jalat. ”Heissulivei sun kullalles!” kirkuu Ursula, ja hiphei, Arielista tulee ihminen – sekä mykkä. En tiedä, mitä merenneidot maailmasta kelailevat, mutta meikää menetys ärsyttää. En nauti hyvästeistä, läksiäisistä tai päättyvistä elämänvaiheista. Luopuminen on kamalaa. Viime viikot olen joutunut verestämään […]

Kuka muu on joskus valkannut kirjan pelkän nimen perusteella? Jos Annin suosikkieläin on pupu, niin meikän on sitten varmaan orava. 98 sivua kahdessa päivässä on paljon entiselle fiktionvihaajalle. Onneksi on vielä 818 jäljellä. On sen verran ihana kirja nimittäin. Hiljaiseloa ihmetelleille tiedoksi: viime päivät ovat kuluneet pitkälti tämän, töiden ja laskiaispullien parissa. Nyt olen taas […]

Maailman kököin tunne? Pitkälle matkalle lähtevän ystävän, naapurin ja glögikaverin hyvästeleminen. Voi Roosa, kun mulla tulee sua ikävä! Vaikka en yhtään tästä tykkääkään: pidä hauskaa, surffaa paljon ja nauti Kaliforniasta. Pian me taas kohdataan. Se on hattivattien tapa.

Tiedättehän voimaeläinkortit – nuo jokanaikkosen illanviettokortit, jotka sisältävät inspiraatiolauseita kaikkiin tarkoituksiin? Tässä miljoonan dollarin bisnesidea: samanlaiset tarvittaisiin voimanaisista. Kortit, jotka voi kaivaa esiin, kun kaikki menee pieleen: huonekasvi kuolee, pyörä pöllitään ja poikaystävä jättää. Siis tilanteisiin, joista ei sööteillä pesukarhuilla ja sudenkorennoilla yksinkertaisesti selvitä. Tiukan paikan tullen vain rokkimimmit pelastavat. Oma unelmakorttini? Kaikkien aikojen voimamisu Stevie Nicks. Stevie-kortti kuuluu […]

2015 on periaatepäätösten vuosi. Toissapäivänä tein taas hyvän sellaisen. Päätin, että ostaisin rannekellon ja oikean kalenterin. Niiden käyttöä olen vältellyt koko aikuisikäni. Tekosyyni on aina ollut sama: en halua olla tietoinen ajankulusta. En halua suunnitella elämääni liian pitkälle. Ja siksi en hanki kumpaakaan. Paitsi nyt. Täydellisyydentavoittelu on aina ollut salainen paheeni. Ruokakaupassa asiointi on kinkkistä, jos en kävele […]

Olen alkanut enenevissä määrin puhua freelance-töistäni myös blogin puolella. Vaikka suurin osa työnkuvastani on ei-niin-jännää markkinointikirjoittamista, olen syksystä lähtien tehnyt myös muunlaisia vapaan kirjoittajan töitä. Yksi näistä on Paulig.fi:lle työstämäni kahviaiheinen juttusarja, joka jatkuu pitkälle kevääseen saakka. Viimeisisin vieraskynäni käsittelee suomalaisen kahvikulttuurin murrosta ja uusia tuulia. Jutun tekeminen vei minut tutustumaan Helsingin Lehtisaaressa sijaitsevaan pienpaahtimo-kahvila Maja Coffee […]

Tänä sunnuntaina tein kaiken oikein. Nukuin myöhään ja aloitin uuden kirjan. Hain kaupasta kukkia ja laskiaispullia. Tulipa jossain kohti iltapäivää siemailtua myös lasi valkkaria. Kamala tunnustaa, että olen vasta viime aikoina päässyt rennon kotihengailun makuun. Nyt ajattelen sitä jokanaisen velvollisuutena. Kun viilettää läpi viikon, on ainoastaan oikein, että yksi viikonpäivistä vietetään kotona kivojen asioiden parissa löllyen. […]

Viikon musiikkipakkomielteeni: The War On Drugsin uusin pitkäsoitto. Levy on rauhoittava, lohduttava ja pökerryttävän melankolinen. Isärokkia, jonka tahtiin oli hyvä nukahtaa takapenkille talvihaalareissa pikkuskidinä ja näköjään vielä aikuisenakin – ilman niitä haalareita, tosin. Ehdoton lempparini levyltä on suloisen laahaava vitosraita, mutta juuri tänään arvostan, kun rauhaisa miesääni kuiskuttelee korvaani nämä sanat: ”I don’t mind you disappearing / ’cause I […]