En pidä kävelemisestä. Jalkaisin liikkumista olen pitänyt aina tylsänä, hitaana ja tehottomana. Tykkään hyvistä vauhdeista, tiuhaan vaihtuvista maisemista ja tuulen myllertämästä tukasta.  Siksi pyöräilen. Hätätilanteessa kuljen bussilla. Eilen kuitenkin löysin itseni kaupungista fillaritta. Matkakortin saldokin näytti nollaa. Kioskille raahautuminen ei hotsittanut, ja vielä vähemmän ajatus jalkaisin taitetusta kotimatkasta. Sitten sen päätin: tänään kävelen. En osaa […]

Turha kysyä kesälomailevalta, mitä tuli menneellä viikolla tehtyä. Hyvä, että lomalainen tietää itsekään. Tästä päivästä voin kyllä kertoa. Se meni jotakuinkin näin: iltapäiväkahveille lähdettiin, mutta Sompasaunaan päädyttiin – lettukesteille, vesisankoja päiden päälle tasapainottelemaan. Jotkut hyppäsivät mereen, minä jäin tällä kertaa maan kamaralle. Hyvä oli sielläkin, lettuja paistamassa. Hellepäivän voi viettää monella tapaa, mutta kesäsunnuntai tuntee vain yhden […]

The Raveonettes julkaisi tällä viikolla yllätyslevyn. Tässä omat kaksi senttiäni aiheen tiimoilta: a) En enää pysy laskuissa, monesko pitkäsoitto on kyseessä. Ilmeisesti seitsemäs. b) Uutuusalbumia ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua bändin vahvimmaksi, ainakaan edellisiin reivilevyihin verrattuna. Mutta sitten. Vanhojen lempparisaundien – särökitaroiden, väkevien bassolinjojen ja unelmankevyen rallattelun – pariin on aina yhtä huojentavaa palata.  Aivan kuin pari vuotta sitten, […]

Helleviikon halpistyyli: unkarilaiselta mummolta ostettu papukaijamekko ja kierrätyskeskuksesta källitty rannerengas.  Kuka instagramiani seuraamaton arvaa, paljolla irtosi? (Ja jos ketään mietityttää, puna on sitten Buxomin ja persikkakynsilakka Illamasquan.)

Ei tullut unelmien telttamatkaa, mutta jotain sentään tapahtui. Unkari matkakohteena oli aikamoinen yllättäjä ja pelkästään positiivisessa mielessä. Kolmen päivän reppureissumme suuntautui pääkaupunki Budapestiin, jossa telttailimme koko helleviikonlopun leirintäalueeksi muunnetussa puistossa. Urbaanitelttailua en ollut ennestään koklannut, mutta kaikki meni mainiosti. Kaupunkiin tutustuimme pyöräillen, mikä oli niin ikään kuningasidea. Fillarit haimme nuoren unkarilaismimmin pyörittämästä kahvila-leipomosta, jonka yhteydestä […]

Lohtuloman aikana koettua: helteinen telttamajoitus, jättipuistokirppis, kolme turkkilaista kylpylää ja yksi ruokamyrkytys.  Budapestissä opittiin, että vuokrapyörillä pääsee parhaiten ja että unkarilaiset äijät kuulostavat aivan meikäläisiltä. Nyt olen kotona, ja vähän väsyttää. Ainakin sen verran, että jätän loput reissuterkut huomiselle. Tämän kyllä kerron: unkarin kielen lempparisanani olkoon koko viikonlopun eksoottiseksi pikkueläimeksi luulemani végállomás, jonka todellisen merkityksen opin vasta nettisanakirjasta […]

Harva asia on mennyt tällä viikolla putkeen. Joku saattaisi kutsua tätä aivan täydelliseksi katastrofiviikoksi. Esimerkkitapaus, joka jo naurattaa kaikessa tragikoomisuudessaan: jouduimme perumaan telttaretkemme Färsaarille, päivää ennen h-hetkeä. Mutta kun hommat räjähtävät käsille, voi aina keskittyä harmin minimoimiseen vaikkapa seuraavalla argumentilla: enpäs ole eläissäni majoittunut itä-eurooppalaisen pääkaupungin puistossa teltan ja trangin kera. Koska kyllä, vaikka Färsaaret menivät metsään, […]

Naiset hei! Olisin kauppaamassa kuvassa näkyvää, iki-ihanaa Marc by Marc Jacobs -olkalaukkua. Jos hieno nahkalaukku kiinnostaa tositarkoituksella, hihkaiskaa hetimiten ja laittakaa postia osoitteeseen laurapollari (at) hotmail.com, ennen kuin se menee muiden huudettavaksi!

Viime päivät ovat olleet vähän raskaita. Olen pyörinyt, kipeänä ja alamaissa, sängyssä ja koettanut kaikkeni saadakseni ajatukseni toisaalle. Tässä tarkoituksessa olen: järkännyt SNL-sketsimaratonin. Löytänyt kaksi vanhaa Livejournalia vuosilta 2004-2006, ja liikkistellyt niitä (huh!) Suunnitellut, mitä teen taas sitten, kun voin paremmin. Syysmatkalle ainakin haluaisin. Karannut karkkiostoksille lähikauppaan, vaikka vatsaan koski jo valmiiksi. Matkallani törmäsin pulskaan, […]

Koti-ikävä saattaa olla yksi hupsuimpia tietämiäni käsitteitä. Liittyyhän siihen oletus, että on paikka – fyysinen tai henkinen – jota kohtaan iskee välillä käsittämätön kaipuu. Turvallinen, tuttu kolo, jonka suojiin voi tiukan paikan tullen paeta. Olen pohtinut, mitä se tarkoittaa.  Onko se ensimmäinen vai viides lapsuudenkoti, eka oma asunto vai kuuden ihmisen kommuuni, jossa kukaan ei jaksa tiskata? Onko se mentaalinen […]