Tiedättehän tunteen, kun lempikorvis katoaa ja jäljelle jää vajaa pari? Se ärsyttää. Niin kävi minullekin, viime viikolla. Vaan saatoinpa tehdä jonkun pikkutytön jossain päin Helsinkiä todella onnelliseksi. Mitä parittomaan tulee, se kulkee nyt korvassani pettämättömään eriparityyliin: Joku joskus totesi, että mitä ikinä elämässä tekeekään, pitää se tehdä pokkana. Koska joskus kauneimmat asiat eivät ole symmetriaa […]

Puutalossa keskusteltua: ”Mikä on romanttisin matkustustapa, jonka tiedät?” ”Telttailu.” ”Mikä on paras lomailuajankohta?” ”Heinäkuu.” ”Mikä on eksoottisin lomakohde, jonka keksit?” ”Färsaaret.” ”Lähdetkö mun kaa heinäkuussa Färsaarille telttaileen?” ”Joo.” Liput ostimme samoin tein. Saarille, joiden toivon olevan vihreitä kuten Irlanti, mutta vähäsateisempia kuin Skotlanti – ihan vain telttamme tähden. Mutta nyt: kuka opettaisi meikälle muutaman sanan fäärin kieltä?

Tänään löysin ruokakaupan lehtihyllyltä Marie Clairen. Lehden, jota on kiittäminen siitä, että olen nyt tässä. Kun yhdeksän vuotta sitten kiinnostuin ranskan kielestä, oli Marie Claire ainoa ranskankielinen julkaisu, jota piskuisesta kotikaupungistani sai. Lehden hain paikallisesta automarketista kerran kuussa, 3,90 eurolla. Sitä sitten pänttäsin kotona sanakirja kourassa. Lehti oli kaunis – soljuvaa tekstiä ja sykähdyttäviä kuvia täynnä. Ihmetystä […]

Mainitsen blogissa vain harvoin, mistä vaatteeni on hankittu. Erityisen merkityksellisenä en ole käytäntöä pitänyt, sillä etikettejä tärkeämpää on se, miltä vaate tai asuste näyttää ja tuntuu päällä. Vaatteisiini voin käyttää tonnin tai vaikka pari euroa – brändit itsessään eivät kiinnosta. Tänään ajattelin kuitenkin tehdä poikkeuksen, ja esitellä muutaman luottotavarani – ostopaikka ja merkki mukaan luettuna. Paitsi tennarimisu, olen buutsityttö […]

Tämän lähemmäs ei juhannuskokkoa päästy. Kalliolle pystytetty nuotiomme sammui sateessa yhtä nopeasti kuin syttyikin, kiitos yllärisadekuuron. Mutta siinä se Suomen kesän viehätysvoima kai piileekin. Siinä, että voi välillä pukeutua villapaitaan keskellä kesäkuuta. Siinä, että saa loikkia lätäköissä ja hengittää kirpakkaa kesäilmaa. Siinä, että voi kertoa juhannuksen räntäsateesta nykkiläiskavereille, jotka paahtuvat parhaillaan 35-asteisessa betoniviidakossa, yötä päivää. Koska […]

Juhannusta juhlin viimeksi seitsemän vuotta sitten. Keskikesä korkattiin tuttuun tyyliin: maaseudun rauhassa, järven rannalla – kasteniittyjen ja koivujen katveessa. Oli puusaunaa, kokkoa ja keskiyön juhannustaikaa.  Vaan ei enää, ei tällä kertaa. Tämän juhannuksen vietän Helsingissä. Sadekuuroisissa asfalttimaisemissa, talviturkillisena juhannuspaluumuuttajana. Puusauna ja kokko kyllä löytyy – Seurasaaresta. Vain taikabisnekset mietityttävät. Niin kaupunkiin kuulumatonta kamaa ne ovat.  Vai mitä olette mieltä […]

Moni asia on muuttunut sitten kevään, ja se näkyy myös garderoobissa. Kuten joku saattaa muistaa, luovuin valtaosasta vaatekaappiani maaliskuussa. Jäljelle jäi pakollinen ja pikkuisen päälle: muutama mekko, neule ja parit housut. Yhdet korkkarit, nahkalaukku ja villakangastakki. Nyt olisi sopiva aika raportoida, miten karsintabisneksissä lopulta kävi ja tietty paljastaa, onko päätös sittemmin kaduttanut. Kulutustottumukseni ovat kokeneet radikaalin […]

Mistä tietää, että hengailumopo on karannut käsistä? Siitä, ettei enää muista mitä viikonpäivää vietetään. Jos olette ihmetelleet, missä meikä on viime päivät luuraillut, tässä vastaus: Etelä-Pohjanmaalla kukkia keräilemässä. Pian palaan, sen lupaan – heti kun kesälaitumelta ja horsmahordaukseltani joudan. Valloittavaa viikon alkua!

Elämä on aika auvoista juuri nyt. Niin kepeää, että joudun nipistämään itseäni tuon tuosta. Ainakin viime tarkastuksella olin hereillä. Palasin juuri kotiin kolmen viikon Euroopan-turneeltani – levänneenä ja täynnä uutta energiaa. Siitä onnistuneen reissun tunnistaneekin, hyvästä fiiliksestä.  Erityisjäljen jätti Kööpenhamina, joka tuntui viiden päivän keijupölyhumalalta. Oli niin hyvä olla. Mutta jos Köpiksessä oli vehreää, niin on kyllä täälläkin. Ainakin […]

Kun joku seuraavan kerran kysyy, tiedän miten Köpistä kuvailla: kaupunki on kuin yhtä isoa olohuonetta vain. Viikonloppu vei minut moneen paikkaan. Lähiöstä Vesterbrohon ja lopulta kaupunkireiveihin. Somalialaisiin chicha-kekkereihin ja Christianian metsään aamuyön joutsenia tiirailemaan. Käväisin myös rokkifestareilla, kiitos kaverin teinitähtiveljeltä nyysittyjen ilmaislippujen. Takahuoneessa tapasin lempparibändini – puolivahingossa, tietenkin. Pyörällä on ajettu ja mansikoita syöty. Opeteltu lausumaan kööpenhaminalaiskatujen […]