Kamut hei! Tulin muistuttamaan, että pidän himpun verran aktiivisempaa ja henkilökohtaisempaa (pussailukuvia, anyone?) matkapäiväkirjaa Instagramin puolella nimellä @laurapollari. Jos ette siis seuraa meikän some-seikkailuja vielä, klikkailkaa itsenne hollille sivupalkin shortsi-ikonista tai suoraan TÄSTÄ. Instagramissa nähdään!

”Achtung!” Kiljui tyttö pyöräkaistalla ja veti pokkana päin punaisia – pyöräilykypärättä. En ole eläissäni nähnyt yhtä monta kypärätöntä ajelijaa kuin ensimmäisenä Berliinin-päivänäni. Jos newyorkilaiset suojaavat itsensä tyhjästä aukeilevien taksinovien ja pyöräkaistalle sinkoilevien sekopäisten jalankulkijoiden varalta lähes neuroottisesti, painavat liikenneoptimisti-berliiniläiset paljain päin kuin viimeistä päivää. Sen huomasin tänään pyöräretkelläni Kreuzbergissä. Opin myös sen, että kaupunki saattaa olla ihanimmalla […]

Täällästä ollaan! Kreuzbergiläisessä keittiössä kera vastalakattujen kesäkynsien. Ne sponssasi superi sohvasurffarihosti: Aika kivat Berliini-kynnet, eiks jee? Näillä passaa nyt lähteä pyöräilemään kaupungille – ilman karttaa, tietenkin. Sormet (ja kynnet) ristiin, ettei eksytä. Perästä kuullaan!

Ja sitten Berliini! Jo Leonard Cohen tiesi, miten homma toimii: Berliini saattaa olla parasta mitä Nykin jälkeen voi tehdä.  Tai niin ainakin meikä, reissurinkka ja sirkusheppa haluamme Helsinki-Vantaalla venaillessamme uskoa. En oikein vielä tiedä, mihin bisneksiin sitä ollaan päätään pistämässä, mutta varmaa on, että Berliinistä palaillaan – kenties jo huomenna. Siellä nähdään, naiset!

Tapasin toissapäivänä keppihevosta kantavan viisivuotiaan. Halusin samanlaisen, en saanut. Jotain löytyi kumminkin: keinu! Olen hengaillut viime päivät puutaloidyllissä. Kastanut varpaitani pihamultaan ja kirjoittanut taivasalla. Luukuttanut Q-Tippiä ja hotkinut appelsiinisuklaata, varastoon varmaan. Ja tietty keinunut ihan saakelisti. Huomenna pakkaan reppuni ja lähden Berliiniin. Matkasuunnitelmaa ei vielä ole – sen ajattelin tehdä vasta paikan päällä, sillä mitäs sitä turhia hätäilemään. Lomafiilikseen […]

Näin käy tie kukkakioskin tädin sydämeen: ”Saisko viis kukkaa, kiitos!” ”Miksi viisi?” ”Koska se on meidän tulevien lasten lukumäärä.” Taakse jäi hihittelevä kukkakauppias. Kotiinviemisiksi lähti komea kimppu ja naurettavan onnellinen nainen.  Nainen, joka kaivoi kotona esiin kaikkien aikojen suosikkikukkavärssynsä: If you want to feel meBetter be divineBring me water, water for my mind Give me […]

”Onks tää nyt kivaa vai masentavaa?” kysyi rahanvaihtotoimiston tyttö setelinippua silmäillen. Olin tyhjentänyt jenkkitilini ja nyt edessä oli valuutanvaihto.  ”Siis aivan hemmetin kivaa!” vastasin silmää räpäyttämättä. ”On yli-ihanaa olla takaisin Suomessa.” Keräsin euroni ja kiitin hymyillen. Vasta ulkona sen hiffasin: mimmillä oli pointti. Millaista on muuttaa pois kaupunkien kaupungista, ja jääkö sitä ikävä? Sanotaan, että New York on paikka, […]

Nyt on överiä. Niin överiä, etten oikein edes tiedä, mistä aloittaa. Varmaan alusta sitten. Elämääni astui juuri tajunnanräjäyttävä tyyppi, pääni on kärrynpyörällä ja keskittyminen yhtään mihinkään täysin mahdotonta. Palaillaan astioille heti kun pussailulta ja planet romantikaltani tokenen.  Sillä välin vähän Badua, hunajaa ja sokerihumalaa: //www.youtube.com/embed/qtzcHruowzU?rel=0 Rakkautta koko kansalle!

Blogi täytti viime viikolla kuusi vuotta. Se on hyvä tovi, ja niinpä ajattelin viedä teidät tänään sinne, mistä kaikki lähti – Pariisiin. Keväällä 2008 olin opiskelupaikaton, välivuotta viettävä parikymppinen. Ranskaan olin muuttanut vuotta aiemmin, heinäkuussa 2007. Asuntoni – 12 neliön piskuinen palvelijanhuone 7. kaupunginosan laitamilla – kanavoi kieroa pariisilaisromantiikkaa aidoimmillaan: se oli hurmaava ja hemmetin epäkäytännöllinen. Kesäisin hikoiltiin ja talvisin paleltiin. Kämpässä […]

Olen punkannut viime yöt puutalossa. Talossa, jossa on vihreä takka ja vankat lauttalattiat. Monta asuinkerrosta ja puulämmitteinen kellarisauna. Olen ihmetellyt elämää keltavalkoisten raitalakanoiden välistä. Pelannut sanapelejä keittiössä koiranilmalla ja tehnyt tulevaisuudensuunnitelmia. Ostinpa alkuviikosta myös lentolipun. Olen lähdössä Berliiniin elämäni ensimmäistä kertaa, enkä ole vielä keksinyt kuinka kauan kaupungissa viihdyn. Ehkä viikkoja, kenties kuukausia. Saatan olla […]