Minulla on lempikahvila.   Kahvilani on niin pieni, että sen näkee kokonaisuudessaan, kun sen ikkunoista kurkistaa sisälle. Kahvilassani soi hyvä musiikki ja sen seinillä kaikuvat innostuneet ideat ja vilkas puheensorina.  Kahvilassani ruoka tarjoillaan oikeista astioista ja juoma kahvikupeista. Niistä juo asiakas jälkeeni ja vielä sitä seuraavakin. Kahvilani ei ole tuttu tv:stä tai toiselta puolelta maapalloa, […]

Miten viettää viikonloppu oivallisesti? Nappaamalla matkaan greenpointilaisen pojan ja huristelemalla vähän sikin sokin, sinne tänne. Kirjaostoksille. Pyöräkauppaan. Kotikulmien parhaaseen kahvilaan ja hylättyjä pehmokoiria bongailemaan.  Kamalan kauas ei tarvinnut sinkoilla – tälläkään kertaa.  Toivottavasti ei teidänkään. Suloista sunnuntai-iltaa!

Yhden räpsyn verran se vaati: tänään tunsin oloni hölmön onnelliseksi. Ajatus iski tajuntaan lounastunnilla, kun pysähdyin jalkakäytävälle pariksi hassuksi sekunniksi. Ilmassa leijui kevään tuntu, ja aurinko paistoi vastapäisen toimistorakennuksen ikkunoihin merkillisellä voimalla.  Tartuin puhelimeni kameraan ja painoin kuvanottonappulaa. Klik! Muistikortilleni piirtyi näkymä, jonka keskeisintä osaa näytteli manhattanilainen kerrostalo ja sininenvalkoisena hohtava taivas, joka ei hetkeen […]

  Huh! Villeistä väreistä puheen ollen – minusta tuli tomaatinpunaisten luurien iloinen omistaja loppuvuodesta.  Koska olen varsin epämotivoitunut (= erittäin välinpitämätön) hifistelemään tekniikalla, tyydyn toteamaan, että nämä olivat kai jonkin sortin joululahja korvaparille, joka on viimeiset kymmenen vuotta elänyt pilipalinappikuulokkeiden armolla. Siinäpä sitten lyhyt ja ytimekäs seloste tuotteen tarpeellisuudesta suhteessa arkielämän tuomiin musiikinkuunteluhaasteisiin. Liekö kyseessä […]

  Kaapistani löytyy hame, joka on vertaansa vailla. Vaate ei uniikin värityksensä ansiosta kaipaa seurakseen juuri muuta kuin ryhdikkään yläosan – eilenkin puin sen napakan, yksivärisen vohvelineuleen sekä mustien buutsien kanssa.  Samassa tuleekin mainittua syy sille, miksi olen aina rakastanut kuoseja niin paljon. Mitä hullumpi printti, sitä vähemmän asusteita ja koruja tarvitaan. Tämä hamekin toimii jo […]

  Oikeassa oltiin. 2013 on melkoisen lempeää kamaa.   Sen sain huomata jo ennen vuodenvaihdetta, kun kotiuduin taannoiselta Irlannin reissultani. Yllätyin silloin, miten messevää olikaan palata takaisin polkupyörän, viileän kellarihuoneen ja tuttujen tyyppien pariin. Hengata omilla kulmilla, piipahtaa vakkarikasvisravintolassa ja käydä pelaamassa pöytätennistä kavereiden kanssa. Totutella arkirutiineihin ja sooloilla loppupäivät.   Huomata, että Brooklynissa on elämä ennallaan. […]

  En ole aina täysin samaa mieltä siitä, mitä Kenzolla tätä nykyä juonitaan, mutta jotain hyvää syntyy lurex-hameiden vanavedessäkin. Esimerkiksi luvattoman päheitä tiikerikollareita.   Nämä loppuunmyytiin jo syksyllä, mutta tiikerikuume teki paluun jo kevätmallistoon:     Grau! Mitä sanotte te?  

Jos saisin vaihtaa vaaterekkiä kenen tahansa mielettömän mimmin kanssa, olisi se Style Bubble -blogin laittoman suloinen Susie. Neitosen hillitön tyylitaju saa yllättymään kerta toisensa jälkeen, eikä vähiten siksi, että asusta kuin asusta paistaa lapsenomainen into väreihin, vinksahtaneihin leikkauksiin ja hullutteleviin printteihin. Miten olisi vaikkapa tuo ylimmäinen kokonaisuus luonnonvalkoisen villapaidan ja värikkään, polven alle laskeutuvan hameen kera? Pörrökengät […]

  Kas tässä kolme lempparisormustani, joita ilman tulee tätä nykyä vähän alaston olo.   En olisi vielä joku aika sitten uskonut hurahtavani kultaan, mutta tässä sitä nyt ollaan. Hups.   Ei pidä koskaan sanoa ei koskaan?  

What can I say? Pakko tykätä kuontalosta, jollainen löytyi lapsuuteni My Little Ponyilta. Hihii!     Kuvat: Pinterest