Hävisin sitten kokonaiseksi viikoksi.   Elämä on pitänyt kiireisenä, ja tässä on tullut tehtyä vähän kaikenlaista. Kirjoitettua, pyörittyä flunssan kourissa. Pukeuduttua hepeniin ja uusiin hippakenkiin. Tullut muistutetuksi olennaisesta (kiitos kotimme täyteen ahdetun jääkaapin oven) ja hengailtua vähän lisää sinipipoisen pojan kanssa. Aloitettua Girlsien ensimmäisen tuotantokauden ja tunnettua pienoista myötähäpeää. Etsittyä ja löydettyä – uuden […]

  Kas tässä viisi voitokasta elementtiä, jotka ovat kaunistuttaneet viime aikojen arkipukeutumistani: En tunnu saavani tarpeekseni kullansävyisistä koruista, jotka tuovat sopivaa lämpöä bruneten kalpeaan talvihipiään. Erityisesti korviksista on ollut suunnatonta iloa sekä mekkojen että poikamaisten tennari-housut-nahkatakki-yhdistelmien parina. Sen verran olen uuteen väriin kotiutua ehtinyt, että nähtäväksi jää, hellittääkö kultakuume vielä keväällämmäkään!  

  Yksi New Yorkissa asumisen kummallisuuksista on kaiken naurettava tilapäisyys. Ihmiset, asunnot ja työpaikat kiittävät ohi näppien yhtä nopeasti kuin eteen ilmestyivätkin, ja uusia temmellyspaikkoja aukeaa samaa tahtia kuin vanhoja sulkeutuu. Täällä kaikki on jatkuvassa liikkeessä ja mikään tai kukaan ei ole korvaamaton. Kaupungin henki pitää huolen, että tilalle tulee aina jotain uutta, ja pysyvän mukavuusalueen […]

  Hupsistakeikkaa! New Yorkin maat ja mannut saivat perjantaina seurakseen lempeän lumipeitteen.   Samoilla keveillä nietoksilla lepäsivät tänään myös uudet kevätkenkäni, jotka löysin menneenä viikonloppuna kotikulmieni kenties parhaasta second hand -kaupasta. Löytö osui hyvään saumaan, sillä olin kaivannut laadukkaita matalapohjaisia kävelykenkiä jo tovin. Kenkien ikää on hankala arvioida, mitä niiden lähes virheettömään kuntoon tulee. 80-luvun loppupuolelta […]

  Paljon printtejä, pelkistettyjä leikkauksia ja hyvin vähän helyjä – kas siinä pukeutumismantrani.   Voisin sanoa, että tyylini on ollut melko vakio teini-ikäisestä lähtien. Jos jotain, olen ajan kanssa huomannut poikatyttöistyneeni, erityisesti New Yorkiin muuton myötä. Pariisin hörhelöissä ja kukkamekoissa kuljen enää satunnaisesti, vaikka romanttinen meininki toisinaan houkutteleekin. Olen tarkka tyylistäni, mutta vaatteita ostan tätä nykyä […]

Aionpas olla nyt aivan rehellinen: en olisi kamalan pahoillani, jos hyvä haltija taikoisi päälleni yllä olevan asun. Niinku just nyt.    Niin ja housutkin ois ihan kivat. Ei mulla muuta.   Rattoisaa perjantaita!  

  Eipä sitten kamalan kauaa ehditty laakereillaan lepäillä.   Taannoisella Irlannin-matkallani ylhäiseen yksinmatkustamiseen ihastuneena tein nimittäin impulsiivisen (mitenkäs muutenkaan) päätöksen lähteä ensi kuussa Montrealissa käymään. Turhia ei toki suunnitella tälläkään kertaa, mutta ainakin voisin pakata reppuun muutakin kuin vaelluskengät – vaikka sitten sen Roosan hartaasti hehkuttaman Gameboyn. Junamatka Kanadaan ja takaisin kun tulee viemään hulppeat 22 […]

  Uskokaa tai älkää – törmäsin tässä taannoin kauppareissulla papukaijakorviksiin. Hymy kiri kasvoille väjäämättä, kun mieleen nousivat muistot samaisista kapistuksista ja lapsuudesta 90-luvun alussa.  Juuri tuollaiset 5-vuotias Laura olisi halunnut kamalan kovasti, mutta ei koskaan saanut. Nyt kaksikymmentä pitkää vuotta myöhemmin ne ovat taas täällä kummittelemassa. Kaupan hyllyyn ne jäivät nytkin. Ehdin jopa hetkeksi unohtaa koko […]

”Mikään  ei ole kauniimpaa kuin alaston vartalo. Upein vaate, jonka voi nainen päälleen kietoa, ovat hänen rakastamansa miehen käsivarret. Heitä varten, jotka eivät tätä onnea ole löytäneet, olemassa olen minä.”    

  Huikeat hurraa-huudot maalausmekolle! Monikäyttöisyys on hyvän vaatteen tunnusmerkki, ja mekkoni onkin viime aikoina toiminut useampaan otteeseen hameena napakan neuleen pariksi puettuna. Voittajakaksikon ja jättikorvisten seuraksi ei sitten olla juuri muuta tarvittukaan. Ja sehän laiskalle sopii.   Tässä yhdistelmässä jumitan kevääseen saakka!