Ça y est – jotkut meni naimisiin!

Häät olivat kauniit ja kaksikieliset, morsian tyrmäävä ja juhlapaikka suoraan sadusta. Etelä-Ranskan jylhien ylänköjen, viinipensaiden ja laventelikukkien keskelle olisi voinut jäädä loikoilemaan pidemmäksikin aikaa. 

Juhlat menivät nappiin, mutta säätä saimme jänskätä viimeiseen asti: ukkosmyrskyä ja sateita lupaileva säätiedotus kävi toteen onneksi vain vihkimisen aikana, ja loppupäivä vietettiin auringon alla paistatellen. Mariage pluvieux, mariage heureux – sateiset häät, onnellinen avioliitto – sanoo vanha sananlasku, ja kerrankin täytyy olla samaa mieltä ranskisten kanssa.

Aikaerohäiriöiselle kaasolle hippailu teki tiukempaa: aamuöisellä junamatkalla ja kahden tunnin yöunilla startattu päivä päättyi vasta aamun pikkutunneilla uima-altaan ja chichan äärelle. Vierastalon parvella oli onneksi hyvä koisia ennen seuraavaa matkaetappia.

Eilen oltiin Lyonissa, tänään Lontoossa – voiko tästä enää viikko parantua? Ei varmaan!