Saavuin New Yorkiin lauantaina iltakuudelta paikallista aikaa, ja muuten viikonloppu menikin näppärästi jetlageissa sekoillen. Yhä Suomen ajassa raksuttava pääni käski nukkumaan iltakahdeksalta, ja  ensimmäiseen työaamuuni heräsin aamukolmelta tekstiviestin herättämänä. 

Ohjelmassa tähän asti on ollut lähinnä uusiin kotikulmiini tutustumista ja yleistä arkisten askareiden hoitamista. Eksyin käymään iltapäiväkävelylläni parissa puodissa, mutta talvitakin kuumottaessa niskassa löysin tieni ulos melko nopeasti. Parempi niin, vaikka päädyinkin kotiin muutamaa hengaria rikkaampana.

Tähän asti ilahduttavin tekemäni huomio on ehdottomasti ollut luomuruoan kohtuullinen hintataso. Siitä isoin plussa. Älyttömyyskisan taas voittavat asuintaloni keinotekoisesti hajustetut, ympärivuorokautisesti kameravalvotut käytävät, joille hihittelen joka kerta itsekseni. Mutta saavatpa ainakin jotain nauhoilleen.

Tänään tutustuin uuteen toimistooni ja söin ekan newyorkilaistyylisen pizzani. Kaupunki on iso ja ihana, mutta odottelen vielä todellisen aloilleen asettumisen tunnetta. Illat menevät kämppisten kanssa jutustellen, ja koneella istuminen ei juuri tunnu kovin merkitykselliseltä. Ensi viikolla alkavat muotiviikot, ja toivon muutaman tulevan tapahtuman kartuttavan paikallista sosiaalista verkostoani taas hiukan lisää. Sitä odotellessa.

Suomi heräilee kohta uuteen aamuun, mutta minä menen nukkumaan. Hyvää yötä ja huomenta!