Uusia alkuja

Aloitin maanantaina uudessa työpaikassa.

Sunnuntaina istuin kahvilassa läppärini kanssa, tein muistiinpanoja ja valmistauduin henkisesti uuteen. Jännitti ja innostutti, koska vaikka olenkin selvinnyt uusien töiden aloittamisesta jo monta kertaa, ei siihen silti varmaan koskaan totu. Join flat whitea kauramaidolla samalla kun köynnöskasvin puskema verso keikkui avonaisen suuren ikkunan antamassa tuulenvireessä ihan pääni vieressä kuin symbolina uusista aluista.

Samoissa tunnelmissa tutkailin vielä samana päivänä kasvejani ja etsin niistäkin lehdenalkuja, versoja ja nuppuja – uusia alkuja.

Kumiviikuna oli yksi ensimmäisistä kasveistamme, ja noin puolentoista vuoden ajan se on nyt säännöllisesti rullaillut auki uusia lehtiä. Sinnikäs kasvi puski uusia punaisia töröjä ja niistä hiljalleen aukeavia lehtiä jopa läpi talven. Rakastan sitä hetkeä, kun saan kuoria uutta lehteä suojanneen ohuen kuoren.

Limoviikuna on uudempi tulokas ja näyttää olevan täynnä pieniä lehdenalkuja. Pidän tällaisista ahkerista uuden tekijöistä, vaikka osan lehdistä ja aluista kasvi kyllä tiputtaakin.

Meillä ei ole parveketta tai pihaa, mutta pidän muutamia kasveja oven ulkopuolella eräänlaisella ulkokäytävällä. Käytävä on talon pohjoispuolella ja muutenkin aika pimeä ja varjoinen. Taloutemme ainoat hyötykasvit ovat multaan siirtämäni kaupan persiljapuska sekä siemenistä kasvatetut salaatinlehdet. Suomen-lomalta tullessani keräsin pieniä salaatinlehtiä jo yhden sadon, sillä en vain pystynyt vastustamaan yhdistelmää suomalainen ruisleipä + emmental + tuore salaatti. Samalla onnistuin kuitenkin tuhoamaan salaattipenkkini niin, ettei luvassa näyttänyt enää olevan uusia lehtiä. Reilu viikko sitten kylvin laatikkoon uudet siemenet, ja kohta pääsen toivottavasti taas herkuttelemaan salaatilla (ruisleipä sen sijaan loppui jo aikaa sitten).

Lisää sinnikkäitä huonekasveja: kaarisulkasaniainen ja avokado. Makuuhuoneemme pohjoisikkunalla viihtyvä saniainen tekee tuollaisia ihania vaaleanvihreitä rullia, jotka sitten hiljalleen avautuvat. Avokadot taas kasvavat hitaan varmasti. Meillä on kolme samoihin aikoihin siemenistä kasvatettua avokadoa, jotka työntävät uusia lehtiä ihan eri tahdissa. Ensin tuntuu siltä, että kuukausiin ei tapahdu mitään, mutta sitten yhtäkkiä huomaankin, että kasvissa on vaaleanvihreä huippu ja uusia lehtiä.

Rakas kultaköynnökseni. Leikkasin muutama viikko sitten sen pitkäksi venähtäneistä varsista pistokkaat, jotka nyt juurtuvat vesilasissa. Pienet alut ovat jo näkyvissä ja poikkaistut varretkin puskevat uutta alkua – ihana nopea kasvaja!

Ilmakasvivauvoista kirjoitin paremmin vasta hetki sitten, eikä niiden tilanne juuri ole muuttunut. Emokasvi on tosin alkanut vanhentua silmissä, sillä sen lehdet kellastuvat ja käpertyvät kovaa vauhtia, kun taas uudet alut loistavat vihreinä.

Toivon uusia alkuja, lehtiä ja versoja kaikille!

koti piha-ja-puutarha tyo
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *