Epämiellyttävä totuus

Anekdootteja lapsiperheulottuvuudesta, osa miljoona. Juuri kun pääsin brassailemasta sillä, että lapseni ei todellakaan syö mitään lisäainepaskairtokarkkeja ja sillä, että hän syö aivan samaa ruokaa kuin aikuiset eikä mitään Kalle Kipparin Nauravia Nakkeja, keikkuu eteemme ruokalista Köpiksen Tivolissa, ja joudun puntaroimaan, tilaanko tosiaan lapselleni 30 euron sushiannoksen vai jotain ihan muuta… Siellä se on piilossa taka-alalla, the incovenient truth…

Rikos kokonaisuudessaan.

Mutta minä söin sushit ja nautin joka suupalasta.

Ja tyylitön nakkitankkaus täytti kiukkuisen herhiläis-uhmaikäisen hilpeällä tarmolla, jolla kiipeiltiin ihanissa puistoissa koko loppuilta, joten sou not. Menköön tämän kerran.