Epämiellyttävä totuus

Anekdootteja lapsiperheulottuvuudesta, osa miljoona. Juuri kun pääsin brassailemasta sillä, että lapseni ei todellakaan syö mitään lisäainepaskairtokarkkeja ja sillä, että hän syö aivan samaa ruokaa kuin aikuiset eikä mitään Kalle Kipparin Nauravia Nakkeja, keikkuu eteemme ruokalista Köpiksen Tivolissa, ja joudun puntaroimaan, tilaanko tosiaan lapselleni 30 euron sushiannoksen vai jotain ihan muuta… Siellä se on piilossa taka-alalla, the incovenient truth

dsc_1485.jpg

Rikos kokonaisuudessaan.

dsc_1490.jpg

Mutta minä söin sushit ja nautin joka suupalasta.

dsc_1486.jpgdsc_1493.jpg

Ja tyylitön nakkitankkaus täytti kiukkuisen herhiläis-uhmaikäisen hilpeällä tarmolla, jolla kiipeiltiin ihanissa puistoissa koko loppuilta, joten sou not. Menköön tämän kerran.

dsc_1504.jpgdsc_1514.jpg

Kommentit (15)
  1. Ei todellakaan ole piilovittuilua, vaan ihka aitoa, oikeaa ja rehellistä tykkäämistä:)

  2. Onko tääkin joku piilovittuilu, en mä tajuu enää mittään, hih. Lähden olettamuksesta että ei oo, ja lähetän suuren syrämen Miras’n suuntaan!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *