Miltei kuukausi sitten se tapahtui. Olimme Aleksin kanssa ensimmäistä kertaa ulkona kahdestaan sitten Uljaksen syntymän yli puoli vuotta sitten. Vaatimattomat 60 000 ruotsalaista huojui hurmoksessa, tuikkivat kännykkänäytöt muodostivat mammuttimaiselle areenalle modernin valomeren. Jumalainen Bruce Springsteen lauloi lavalla I’m On Firea ja konserttiseuralaiseni horisi korvaani jotakin ihanista lapsistamme ja ihanista elämästämme. Ihmettelin, miksei se keskittynyt maailman kauneimpaan kappaleeseen, kunnes tuo […]

Kun Aleksi lähti ystäviensä kanssa viikonlopuksi siivoamaan mökkiämme kesäkuntoon (diili, jossa kaikki voittavat: Aleksi pääsee kaverilauman ja kaljakorin kanssa humputtelemaan kallioille viikonlopuksi, minä taas pääsen joka kevät putipuhtoiseen möksään – ”Ykä pesi lattiat ja se on siinä TOSI HYVÄ!”), minä kutsuin Kaisun koplan viikonlopuksi meille. Seuraneitien aatelia tuo nainen, jonka kanssa lökötetään eikä ressata. Aika kuluu leppoisasti […]

Olen onnenpekka, sillä maailmankaikkeus on toimittanut elämääni neljä kummilasta. Olivian, Anniinan, Aapon ja pienen pojan, joka saa nimen viikon kuluttua. Viime vuodet olen ollut ihan surkea kummi (huippusuoritukseksi nimeäisin Olivian 8-vuotispäivän unohtamisen tässä kuussa, joskin muistin merkkipaalun vielä kaksi päivää ennen oikeaa päivää ja kaksi päivää sen jälkeen..), kun paukut ovat kuluneet omien pirpanoiden hengissäpitämiseen. […]

Bussi pysähtyi liikennevaloihin Mannerheimintiellä. Siristelin silmiäni: mitä tuolla Töölönlahdella oikein tapahtuu? Ah, tuo virtaava muurahaisletka koostuukin ihmisistä. Ne pinkovat minkä jaloistaan pääsevät. Aa, juoksijoita. Juoksijat. Ihan oma ihmisrotunsa — olkoonkin, että ”rotu” on jo pitkään ollut tiedemaailmassa tyystin kumottu ja kielletty termi. Nyt ei ollakaan tiedemaailmassa, vaan lenkkipolulla. Tai siis Ne ovat, minä en. Tiedemaailmassa nimittäin tiedetään myös, että […]

Totuttelen vasta siihen, että Uljas pärjää jo miltei kokonaisen päivän ilman minua — ja rintani juuri ja juuri miltei kokonaisen päivän ilman Uljasta. Toistaiseksi ajatus on vielä uskomaton — ja sen toteutus vielä uskomattomampaa. Mutta niin vain hyppäsin lauantaiaamuna alennuslipun kera linja-autoon, annoin auringon sokaista silmäni ja päiväkirjan kurkistella kutkuttavasti uudesta, hurmaavasta kevätlaukustani (kiitetään taas tässä […]

Hyvä on, tämä postaus ei käsittele homo erectusta. Latinani on ruosteessa, sillä en tunne virallista termiä istuvalle ihmiselle: tuskin sellaista edes on, sillä ei kivikaudella ollut aikaa istua, kun piti kerätä marjoja ja lyödä kaveria nuijalla päähän. Tai mitä silloin tehtiinkään. Anteeksi, mistä olin puhumassa? Ei siis homo erectus, vaan homo syöttötuolius. Meidän brändiuskovaisten keittiöissä homo tripptrappius (tuo on jo sangen […]

Uljaksella on ystävä yli muiden. Hän on mustavalkea, karvainen ja pulskassa kunnossa oleva Miska — säyseä kolli, jonka mielestä on vain ihanaa, kun pienet hyppyset tukistavat turkkia semiaggressiivisesti ja innokkaat raajat mätkivät pitkin poikin. Miskalle tuntuu olevan tärkeää vain leikkikaverista huokuva into ja omistautuneisuus. Jotenkin liikuttavaa — eritoten, kun minusta on tullut yksi niistä kamalista […]

Joo, onhan se kivaa nähdä lastensa nauraa räkättävän yhdessä. Kylpevän yhdessä tai puhaltavan saippuakuplia yhdessä, sitten joskus. Varmaan on ihan kivaa nähdä, kun ne kävelevät hakemaan ylioppilastodistusta tai kajauttavat ekan Suvivirtensä. Mutta kyllä jokaisen mutsin mielinäky on silti tämä. Stressihormonitaso veressä laskee merkittävästi. Suupielet alkavat kivuta katonrajaan. Henki kulkee hitaammin ja syvemmin. Kamalan karua, mutta […]

Mikset sä jo tuu… Ai mutta tjaahas, siinähän sä oot! Moro moro. Keväinen diagnoosi: keltakreisiys. Keltainen on nimittäin toden totta ollut tämän kuun teemaväri. Ylläni on viihtynyt vapusta saakka mehevää mangoa (holtittoman hedelmäryöpyn kera) sekä vilpoista sitruunamarenkia – ensiksi mainittua Riikan kirppiskassista (shoppailumestani number one vuodesta toiseen) nyysityn mekkolöydön, toista Dr Denimin Plenty-farkkulegginssien (kieltäydyn käyttämästä sanaa jegginssit) […]

Se toimii! Lily toimii! Hallelujaa! Praise the Lord! Tuntuu, kuin en olisi ollut täällä vuosikausiin. Missäs nyt mennään. Toukokuun puolivälissä. Oi, niin paljon kaikkea on tapahtunut! Mistä lähdetään liikkeelle? Kuun alusta tietysti. Vappu. Juu, vappu. Se vietettiin kuten nyt vappua kuuluukin: kivojen ihmisten, bändien, kakkujen, kuohuvan ja tietysti Puuha-Pete -heliumpallon välittömässä läheisyydessä. Aleksilla oli keikka kumpanakin päivänä, […]