Piposota

Piposota

Yhtä (jätetään nimi mainitsematta, mutta se saattaa rimmata sanan ”kaura” kanssa) ei pitäisi päästää henkkamaukkaan — tulee aina ostettua jotain totaalisen urpoa, kuten teinix-glitterpipo. (Tuo minttuneule taas on parasta ikinä ja roikkunut ylläni jo viikkotolkulla.) Sitä paitsi yhden tulisi ymmärtää, että lapset ovat harakoita: kaikki kimaltava muistuttaa heitä merirosvojen jalokiviaarteesta ja aiheuttaa suunnatonta omistushalua. Niinpä timanttipiposta (kuten […]

Gännigalan gaalailta

Gännigalan gaalailta

Jokohan pystyn puhumaan Aussie Blog Awardseista? Tapahtumasta on jo pari viikkoa, mutta toipuminen vei kau-an. Niin siinä käy, kun seestynyt kotiäiti lähtee Helsinkiin saakka humputtamaan ja tahtoo ottaa kaiken irti vapaayöstä. Kaikki alkoi siitä, että sovin avecini kanssa väärän tapaamisajan, ja minulla oli yhtäkkiä ylimääräinen puolituntinen tapettavana. Kiskaisin luonnollisesti kymmenessä minuutissa huiviin ison tuopposen Fuller’s ESB:tä. Jo siinä vaiheessa […]

Markkinahumu

Markkinahumu

Kun muuttaa kultturellin sofistikoituneesta Helsingistä motherfucking Turkuun, rimaa on laskettava rankalla kädellä. Tarjolla olevista riennoista on otettava kaikki irti. Niinpä olen Turussa asuessani alkanut fiilistellä kaikenlaista käsittämätöntä, kuten jokirannan puolivuosittaisia markkinoita. Saaristolaismarkkinoita. Silakkamarkkinoita. Fanitukselle ei ole järkiperusteita, koska koko markkinainstituutio vaikuttaa perin geneeriseltä touhulta: aina samat kojut, kohtuuttomat hinnat, pölypussitarjouksia ja huonoa festariruokaa. Kun joukossa on yksikin persoonallinen […]

Kuusi kuuta

Kuusi kuuta

Puoli vuotta ja pari päivää takana. Silloin pullautin uljaan pienen Uljas-vauvan maailmaan. Sulon vauva-ajasta jäi muistikuva, että puolivuotiaasta eteenpäin vauvat ovat maailman helpoimpia ja hupaisimpia pötkylöitä. Paree ois olla niin nytkin. Koska päivänsankari on pukeutunut Kuka lohduttaisi Nyytiä? -teoksen kuvituksesta ammentavaan bodyyn, on syytä siteerata ulkomuistista Tove Jansson -klassikon päätösrivejä.   Nyt juhlavalot valaisevat meren mustaa selkää, […]

Föri forever

Föri forever

Melko tuore kuva on auttamattomasti vanhentunut: jäälautat eivät ole ainoastaan murtuneet, vaan sulaneet pois. Julistan kevään alkaneeksi: ripulinmaitokahvinvärinen Aurajoki virtaa vimmatusti. In other news: föri on yksi siisteimmistä, ainutlaatuisimmista jutuista, joilla Turku voi ylpeillä. Ilmainen, sanomattoman söpö pikkulautta, joka kuljettaa humpsista vaan joen toiselle puolen. Sulo ajeli viikonloppuna förillä eestaas kahtenakin päivänä. Ihan huvin vuoksi. Elämyksestä […]

Lohtua sunnuntaihin

Lohtua sunnuntaihin

Kun aikanaan huomasin ahdistuvani sunnuntai-iltaisin edessä häämöttävästä viikosta, palaveerasin itseni kanssa ja tein radikaalin päätöksen: lopetin kivat päivätyöt ja ryhdyin freelanceriksi. Päätöksestä on miltei kuusi vuotta ja meinaan yhä potkia itseäni miltei päivittäin testatakseni, olenko hereillä. Voiko elämä olla näin vapaata ja näin siistiä. Jos kaikki menee hyvin, jatkan vapaana toimijana loppuelämäni. Mutta sunnuntait. Ei niihin […]

Kulmakunnan kaunein kaivuri

Kulmakunnan kaunein kaivuri

Luulitte ehkä, että otsake oli jonkinlainen nokkela sanaleikki. Että tässä puhutaan jostain muusta kuin teräksisistä työkoneista. No, ei puhuta. Äitini pyöritteli silmiään, kun pysähdyin tänään kävelyretkellämme kuvaamaan kuorma-auton lavalle parkkeerattua kaivuria. Mutta kattokaa nyt miten helvetin hyvännäköinen se on. Kaunis, linjakas. Ja miten ihanasti sähäkkä turkoosi ja vaatimaton harmaa pelaavat yhteen. Tekee mieli varastaa väripari omaan […]