Kuusi kuuta

Puoli vuotta ja pari päivää takana. Silloin pullautin uljaan pienen Uljas-vauvan maailmaan. Sulon vauva-ajasta jäi muistikuva, että puolivuotiaasta eteenpäin vauvat ovat maailman helpoimpia ja hupaisimpia pötkylöitä. Paree ois olla niin nytkin.

img_0896.jpg

Koska päivänsankari on pukeutunut Kuka lohduttaisi Nyytiä? -teoksen kuvituksesta ammentavaan bodyyn, on syytä siteerata ulkomuistista Tove Jansson -klassikon päätösrivejä.

 

Nyt juhlavalot valaisevat meren mustaa selkää,

nyt lohdutamme toisiamme, emme koskaan enää pelkää.

 

Pelon aikakausi on nimittäin nyt ohitse, sillä – hallelujaa – minulla ei ole tässä elämässä enää hoidettavana hirmuisen kauhistuttavia olentoja nimeltä pikkuvauvat.

Luultavasti. Vähän vauvakuumetta kyllä pukkais… Mutta ei, ei sittenkään. Olemme pariinkin otteeseen pohtineet Aleksin kanssa nopeasti, olisiko meistä tähän vielä kerran. Vastaus on aina yksimielinen: ”Ei, ei olisi.”

Kommentit (5)
  1. … Ja Tuittu ruusuT sai:

    http://www.youtube.com/watch?v=wcUAz9DHVoU

    Hyvää vappua teille. 🙂

  2. Kyyyyllä mä melkoisen varma tästä meidän kannasta olen, kaksi on kuitenkin ollut aina meidän kummankin visio lapsiluvustamme, eikä se oikeastaan koskaan ole järkkynyt. Nyt, kun ne kaksi on tuossa, olemassa, mun levoton mieli alkaa vain miettiä, että oliko se nyt tässä. Mutta kyllä se taisi olla. Mulle kolme lasta olisi jo suurperhe, eikä moinen kuulu haaveisiini.

    Mutta niinhän se on, never say never jne. Ehkä mä pyöräytän vielä viitoset eläkepäivien ratoksi!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *