Uljaan ristiäisiä vietetiin joulukuun alkupuolella meillä kotona. Tätini kastoi suvun pienimmän, kuten Sulonkin aikanaan. Koko seremonian ajan pidättelin itkua ja olin kyvytön nielemään (peruspaniikkireaktioni) sekä luulin pyörtyväni, vaikka olin napannut pohjille beetasalpaajan (suosittelen kaikille esiintymisjännittäjille! Ei ole rauhoittava lääke: tasaa vain sykettä ja tärinää ja laskee verenpainetta — ja siis yleensä kyllä toimii moitteetta, nyt […]

Meillä oli lapsuudessani kankainen, körttiläisen karu joulukalenteri, joka roikkui vanhempien makuuhuoneen ovessa joulukuun ajan. Sen kangasrenksuihin tonttu toi yöllä yllätyksiä — muistaakseni etupäässä suklaata tai muita pikkunamusia. Kun tonttu oli kiireinen tai muistamaton, kalenterissa saattoi roikkua aamulla rutistunut hedelmäpussi, jonka pohjalla oli kourallinen rusinoita. Tapitimme veljeni kanssa toisiamme pöyristyneinä. Pohjanoteeraus! Tuo kamala hetki koettiin vähintään pari […]

Sain ihanan Safkaa-kirjan lahjaksi ja lupasin polleasti kokata sen läpi. Enkä aikaillut, vaan ryhdyin proggikseen heti. Mutta mutta. Puolitoista kuukautta univajeessa ja imetyshorroksessa kärvistellyttä henkilöä ei kannata laittaa suureellisten kokkausprojektien päähenkilöksi. (Henkisestä ja fyysisestä tilastani jotain kertoo se, että viime viikkojen aikana minulle on esitetty kysymykset ”Miks mikroaaltouunin vieressä on sukkahousut?” ja ”Miks roskiksessa on ehjä juomalasi?” Vastaus […]

Kun surffailee päivät pitkät Livin ja Avan väliä lifestyle-roskan suossa ja vaeltaa pitkin kotiaan maitoisissa, pukluisissa, vauvanpissaisissa rytkyissä, on vaikea muistaa, että oli joskus muullakin kuin meijerialalla toiminut nainen, joka osasi käyttää kynää, nauhuria ja kenties päätäänkin. Onneksi postilaatikkoon putoilevat aikakauslehdet muistuttavat menneestä – ja onneksi tulevastakin. Jouluisessa Evitassa on ruokajuttuni näyttelijä Vera Kiiskisen luomuintoilusta ja kokkailubravuureista sekä takasivun muistelujuttu Lola […]

Kummihomma lähti lapasesta. Sulon kohdalla päätimme tiukasti, että neljä on maksimi. (Minulla itselläni on muistaakseni kahdeksan kummia, joten minulla on kummiöverit geeneissä.) Lisäksi Sulolla on bonuskummi Pariisissa, koska kyllähän jokainen lapsi yhden ranskattaren tarvitsee kummikseen – ihan siksi, että on teinivuosien reilimatkalle edes yksi turvallinen yöpaikka. Mutta niin vain kävi, että Uljaalla on nyt kuusi: […]

Hänellä on nyt nimi: Uljas Aarre Alaska. Uljas oli yksinkertaisesti nimipäiväkalenterin paras nimi, jota lähipiirissä ei vielä ollut käytössä. Aarre oli Aleksin maanviljelijä-isoisä, jonka kädenjäljestä nautimme yhä saaristossa jok’ikinen kesä. Alaska on ollut pakkomielteeni aina teini-iän Villi pohjola -fanituksesta saakka (yhä ykkössarjani – vaikka ironista kyllä, sitähän ei edes kuvattu oikeasti Alaskassa). Tämä tavaton viehtymys on […]

Seinäkalenterin valinta ei ole iisi rasti. Kalenterin täytyy olla täydellinen, koska sitä tapitetaan keittiössä koko vuosi. Joka aamupala, joka iltapala, joka illallinen, joka kahvinkeittosessio. Luulin jo löytäneeni Sen Oikean, mutta Polkka Jamin hienot vuosikalenterit ovat kamalan pieniä eikä niissä ole tilaa merkinnöille. Se-yksi-kalenteri-joka-kaikilla-on on toki sikatyylikäs (se, jossa on niitä absurdeja lauseita, en jaksa etsiä ja […]

Ponchopäätös kypsyi. Kyllä, se on saatava. Kliksauttelin tieni Net-A-Porterin poncho-osastolle. Siellä on vain Missonin tuhannen euron (anteeksi, 1845 euron ja 98 sentin) migreenikuosisia härpäkkeitä! Yhtäkkiä ei yhtäkään Aubin & Willsin ruudullista kaunotarta. Sold out. Kuka tunnustaa vieneensä minun ponchoni! Kyseinen tuote on loppu myös Aubin & Willsin omasta nettikaupasta. (Jossa on muuten nyt mahtavat alet. Sunnuntaihin asti promokoodilla EXTRA alehinnoista ropsahtaa […]

Lindex, tuo maailman muotitaloista ekslusiivisin, ilahduttaa muutamalla kevätuutuudella. Ihanat pöksyt pistetty tilaukseen poika numero kakkoselle. ”Olet sairas, mun mies sano et ihan tytöltä näyttää” -laatukommentoijien paluuta odotellen. Leggarigate waiting to happen. Mutta siis makiat ja ihanat – pojille ja tytöille.

Olin keksinyt Joulupukille toistaiseksi vain yhden toiveen: syksyn The Keittokirjan eli Safkaa. Joulun ihme tapahtui kuukautta etuajassa, kun Stella Harasekia suuresti muistuttava Joulupukki kysyi, tahdonko kirjan. Koska olen lahjuksia vimmaisesti vastustava, kaupallisesti riippumaton palstanpitäjä, vastasin, että TOTTA MOOSES. (Ällös peljätkö, olen silti hyvien puolella: en ole kirjoittanut palstalleni sanaakaan saamastani ihmeseerumista tai laktoosittomasta suklaasta. Seerumi oli ihan hyvää ja suklaa samoin. Äh, nyt […]