Tai siis ei lähellekään sataa: kolme. Siis sata miinus yhdeksänkymmentäseitsemän salamaa. Uljas-pirpana päätti koko tammikuun ajan herätä joka yö tunnin välein. Tajusin tarvitsevani taistelukorun selvitäkseni hengissä lopputalvesta. (Näette varmasti yhteyden. Heräilevä vauva. Kaulakoru. Kyse ei siis missään nimessä ole kulutusaddiktille tyypillisestä tavasta perustella löyhin, jopa naurettavin tarinoin itselleen ja muille jokin ostos.) Tämä Mathias Chaizen triplasalama tolkuttaa […]

Tammikuu tuntuu loputtoman pitkältä. Joulun vähäinenkin taika on ollut jo aikapäiviä tipotiessään. Meitä odottaa viikon kuluttua ihana parin yön minibreikki luksusmökissä Ahvenanmaalla. Se on ainoa asia, jonka voimalla olen porskuttanut koko loputtoman kuun. Liikuntaharrastuksen elvyttäminenkin auttaa. Mutta näistä huolimatta: väsyttää. Fyysisesti. Henkisesti. Onneksi väsymys on eri asia kuin masennus. Olen koko ajan onnellinen siitä, että […]

Hehkutan säännöllisesti äitini ja mummini pettämätöntä esteettistä silmää ja panostamista arjen kauneuteen. Tapaninpäivänä tajusin kuitenkin isäni luona, että ei tämäkään kaiffari kovin piittaamaton ole kotinsa detaljeiden suhteen. Isäpappani rouvan mukaan isäni kulkee perässä ja viimeistelee asetelmat millilleen, jolleivät ne miellytä hänen silmäänsä. Että höpönlöpö vaan niille, joiden mukaan keski-ikäiset lihansyöjälätkäheteroäijät eivät voisi harrastaa tuikkukuppien hamstraamista […]

Mitä tapahtui sinä päivänä, kun vuosi vaihtui? No, matkustin elämäni ensimmäistä kertaa saman päivän aikana kuudesti taksilla. Olin erääseen uuteen pestiin liittyen ensin meikattavana (lopputulos muistutti vain hieman liettualaista katutyttöä) ja sitten kolumnikuvattavana. Sitten kiiruhdin takaisin imettämään ja väsäämään pastasalaattia illan juhliin (kyllä pastasalaatteja saa tehdä vielä vuonna 2012, jos minä sanon niin!). Käytiin kyläilemässä (taas taksilla […]

Olen kirjoittanut ennenkin siitä, miten hyvä Sallan kodissa on olla. Uudenvuodenaattona se taas koettiin. Koko päivä oli minuuttiaikataulun kanssa juoksemista ja liukastelua pitkin jäistä Helsinkiä, mutta Sörnäisissä aika pysähtyi taas. Salla on niitä emäntiä, joka häseltää kolmeatoista asiaa samaan aikaan ja vähättelee, ettei ole mitään tarjottavaa. Jotenkin pöytään kuitenkin ilmestyy baklavaa, pipareita, appelsiinituorejuustoa, ruisnappeja, salaperäistä […]

Kun kerran lupasin: näin Uljas Aarre Alaska syntyi 25. lokakuuta.   Jo kolme yötä ja päivää oli supistellut. Olin ymmälläni, koska Sulon raskaudessa ensimmäinen supistus koko raskauden aikana posahti kehiin aamulla ja saman päivän iltana vauva syntyi. Nytkin siis luulin, että wohoo, se on menoa nyt, kun supistukset alkoivat lasketun ajan vastaisena yönä 22. lokakuuta. […]

Parhaat lahjat liittyvät aina ruokaan (ellei kyseessä ole setillinen Marimekon raidallisia trikoopetivaatteita — ne ovat tosin niin jumalaisia, että voisi ne miltei syödäkin). Hihkun aina riemusta, kun joulupaketeista paljastuu jotain puputettavaa — oli se sitten suklaata (kaikki käy — markettikonvehtirasioista luksuspraliineihin, jouluna ei ole niin väliä!), viiniä tai jotakin originellimpaa. Myös ravintolalahjakortit ja keittokirjat ovat […]

Täällä mä oon! Näetkö, kun vilkutan? Elämä tulee bloggailun tielle! Toivottavasti edellinen lause ei kuulosta siltä, että minulla on hirvittävästi hienoja menoja ja tärkeää, jännittävää tekemistä. Koska ei minulla ole. Tai no, onhan se tärkeää pitää pieniä ihmispentuja hengissä ja pestä kakkaisia peppuja. Ja onneksi kaikkeam muutakin: harjoitella täydellisen espresson keittämistä ja puida perhe-elämän kiekuroita samppanjabaarissa ja […]

Aatonaattona äitini lähestyi minua hyvin vakavana erään kysymyksen kera: ”Käviskö, jos tänään väsättäis vaan ihan nopeesti pinaattipasta ja aloitettais sitten vasta huomenna se joulu?” Katsahdin ympärilleni. Mitä tuohon vastaamaan. ”Ööö. Joo.”   Onnellista joulua palstan lukijoille! Sieraimia, jotka pelaavat eli saavat ruoan maistumaan & kiireettömiä lukuhetkiä lempinojatuoleissanne! Eli kaikenlaista sellaista, josta itse vain haaveilen. Nimim. Ei-lainkaan-katkera-Kanta-Hämeessä -80

Maailmanloppu ilmeisesti peruttu, mieluusti peruisin juuri nyt joulunkin. Aattoon on kaksi yötä, ja huomaan, että muovikuusi on yhä kellarissa ja oikea kuusi metsässä. Koristeet ovat laatikossa jossain, ties missä. Joulu on kadoksissa! Vuosittain lähetän äidilleni pitkän kauppalistan, joka sisältää tarvittavat ainekset miljoonista ruokalehdistä tarkoin valikoimiini uusiin ruokalajeihin. Aattoiltapäivän glögeille, varsinaiselle illalliselle, joulupäivän brunssille, tapaninpäivän erikoisuudentavoittelulounaalle… […]