Lupaan, että tämä on viimeinen kerta, kun koskaan laulan Cheekkkkkiä: timantit on ikuisiaaa-aaa-aaaaaa!  Sori! Ja kun eivät ne edes ole. Saattavat ne ydintuhosta selvitä, mutta minun hajamielisen pääni kanssa selviäminen — tsaijai, selkeä haaste. Olen siis aivan varma, että tulen hukkaamaan rakkaan kihlatimanttini vielä joskus. Sen verran monta korua, kelloa, puhelinta ja lompakkoa on jo […]

Vuosien lössöilyn jälkeen olen löytänyt liikunnan takaisin elämääni. Se tuntuu hy-väl-tä. En ole immuuni kuntoilutrendeille: minäkin, vannoutunut ryhmäliikuntalissu, olen vaihtanut zumbatunnit salilla käymiseen. Ja joo, minäkin treenaan siellä vapaalla alueella ihmeellisten vimpaiden ja härpäkkeiden keskellä. Jopa täysi ummikko näkee, että kuntoilukulttuuri on kyllä valtavassa murroksessa: kun hankin ensimmäisen kuntokeskusjäsenyyteni vuonna 2008, ryhmäliikuntatunnit olivat se juttu ja […]

”Päivitä!” ”Mikset sä koskaan päivitä sun blogia!” ”Vittu päivitä!” Koska en jaksa kuunnella ystävieni vonkumista, päivitän nyt tätä mun blogia. Huomasin, että ainoa hetki, jolloin tähän pystyn, on aamukahvimuki (tänään pahvimukiin lorotettu versio) kourassa vietetty aamupäivän hetki, kun en ole vielä aloittanutkaan töitä. Kun työpäivä alkaa, ei ole enää mitään tsäänssiä löytää itsestään rentoa bloggaajaa. Tahtoo […]

Tiedän, etten ole ainoa, jonka perhe automatkaili Euroopassa ammoisella 80-luvulla. Enkä varmaan ainoa, joka löysi perheydyttyään sisästään tomeran nostalgisoijan, joka rakentaa replikaa omasta lapsuudestaan jälkikasvulleen. Tahdoin ehdottomasti tarjota saman elämyksen lapsilleni. Kuten ystäväni taannoin hehkutti: ei ole mitään ihanampaa kuin koko perhe sullottuna pieneen autoon. Se turvallisuuden ja yhteyden ja kotoisuuden tunne. Vide! (Jätän nyt […]

Mieheni vaihtoi kesän kynnyksellä työpaikkaa. Tai siis: sai työpaikan oltuaan työttömänä. Kiva juttu sinänsä, mutta lomapläänit menivät kokonaan uusiksi. Sovittu ulkomaanmatka jäi, muu meni. Olen siis palloillut viimeiset viisi viikkoa keskenäni lasten kanssa, emmekä ole viihtyneet kotona montaakaan päivää putkeen. Vielä joskus ajatus olisi ollut täyttä horroria, mutta Uljas alkaa olla siinä iässä, että uskallan […]

Minulla on vissejä kesäperiaatteita. Tämä on niistä tärkein: ulkomaanmatkoja lukuun ottamatta viikonloput on pyhitetty mökkeilylle. Baareissa ehtii rampata koko vuoden. Saaressa taas ei ole kivaa marraskuussa. Mutta sitten tulee tapahtumia, joiden vuoksi on taivuttava: niin kuin nyt Ilmiö-festarin jatkaja, H2Ö. En koskaan ehtinyt käydä Ilmiössä (kts. aiempi periaatejulistus), mutta H2Ö:n esiintyjälista oli sen sortin timanttiutta pullollaan, […]

Tämä kevät on ollut töiden osalta elämäni paras. Olen ollut koko freelance-urani (jo seitsemisen vuotta, jestas!) tavattoman onnekas toimeentulo sekä työn määrän ja laadun suhteen: toimeksiantoja on ollut aina riittävästi ja valtaosa niistä on ollut mielekkäitä. Mutta tänä keväänä tuntuu, että olen saanut tehdä oikeastaan vain erityisen kivoja töitä, ja niitä on pudonnut taivaasta suoraan syliin aina […]

Minä ja kihlattuni olemme historiallisen surkeita lykkäämään lapsiamme yöhoitoon. Kutsutaan sitä kiintymysvanhemmuudeksi, tai ihan vaan maalaisjärkeksi, tai toisen koulukunnan mukaan hysterisoinniksi, ihan miksi tahansa: ajatus siitä, että alle vuoden ikäinen lapsi on yötä erossa kummastakin vanhemmastaan yhtä aikaa, sattuu syrämeeni. Aiheuttaa rintalihaksissa kramppia. Ei tunnu kivalta. Okei, olet eri mieltä, mutta ei takerruta tähän! Olen nimittäin […]

Mikä on the mielenmaisemasi? Se, jonka ajatteleminen saa sielusi tapailemaan ylistyshymnejä. Se, johon mielikuvamatkustat hammaslääkärin odotushuoneessa, kun ahdistus on äitymässä holtittomaksi. Ovatko ne törkeän turkoosit tyrskyt pienellä saarella keskellä Karibianmerta? Koristeellinen, kukkaruukuin koristettu parveke Pariisin somimmalla arondissementilla (puhun sinusta, Eeva Kolu!)? Vai peilityynen erämaajärven pinta ruskasesongin seesteisimpänä päivänä? No, minulle ei mikään noista. (Ei millään pahalla noista maisemista […]

Julistan Peipposen, vaatimattoman saaristomöksämme, kesän avatuksi. Viime lauantaina pöristeltiin veneellä rantaan, hypättiin laiturille, korkattiin cava ja sekoitettiin sisältö appelsiinimehun kanssa kivaksi cocktailiksi, haettiin tossunpohjillamme tuntumaa tuttuihin kallioihin. Vasta puolivälissä päivää tajusin, että Uljas oli vuosi sitten samoissa maisemissa kahdeksankuinen, ryömivä vauva, jota vain kiikutettiin pitkin poikin ja imeteltiin pitkin kannonnokkia. Nyt tuo pieni ihminen käveli, […]