Perjantaipiknik

Perjantaipiknik

Olen kova tyttö lanseeraamaan perinteitä ja rutiineita. Olen ilmoittanut Sulolle, että perjantaisin käymme piknikillä. Vastaus oli ”galigaligaligaligaligali”, jonka tulkitsen tarkoittavan ”oi, innovatiivinen äitini, kyllä”. Piknikin ei tarvitse suuntautua kauas. Tällä kertaa kohde oli oma pihamme, joka on puhkeamassa kevään kauneimpaan loistoonsa. Omenapuu hautoo kukkasia, tulppaanit puskevat tarmokkaasti maasta ja voikukat ilakoivat jo. Nurmi on humalluttavan […]

Laura loves

Toteutunut saaristohaave

Kun täytin 25 vuotta, järjestin suuret synttärijuhlat Semifinalissa. Massakutsun ”PS.” kuului: Lahjaksi haluan vain saaristomökin, Neil Youngin tai sipsejä. En saanut noista mitään – ihan sinä oikeana iltana. Mutta kaksi kuukautta myöhemmin tapasin maailman kovimman Neil Young -fanin, rakastuin häneen ensisilmäyksellä, alettiin seukata, ja ekoissa romanttisissa sähköposteissa paljastui, että ihastuksen suvulla on Turun saaristossa saari […]

Viikonloppu uusiksi

Viikonloppu uusiksi

Tänä viikonloppuna oli tarkoitus korkata saaristokausi. Juuri nyt latoisin kaasugrilliin chorizoja ja maissintähkiä tai lakaisisin Päivärinteen lattialta hiirenraatoja. Mutta tuli soitto. Työtarjous. En oikeastaan pidä yllätyksistä, mutta työssäni ne ovat useimmiten ihania ja innostavia. Niin tälläkin kertaa! Kiertääkö lempityöparini ja kummipoikani äidin kanssa (ne ovat yksi ja sama henkilö) viikonlopun verran Suomea? Kyllä kiitos. Kuten […]

Laura loves

Tapettitokkura

Miten kukaan ihminen maailmankaikkeudessa on koskaan pystynyt valitsemaan tapettia kotiinsa? Vastaukset postikortilla, kiitos. Vekkulaan olisi tarkoitus tapetoida yksi seinä, tai yksi kulma, portaiden alle jäävä lukunurkka. Helpommin sanottu kuin tehty. Tiedän vain kaukaisesti, mitä haluan: pistaasinvihreään sohvaan sointuvaa vanhanaikaista kukkaa. Ei niinkään retroa kuin romanttista. Peribrittiläisen kukkaräjähdyksen! Tai siis ei – överiromanttista ruusumeininkiä. (Tämän takia […]