Teen satunnaisesti käännöstöitä. Nyt on yksi iso työn alla. Käännän Elizabeth Taylorin elämäkertaa ja opin joka rivillä uutta. Olen elänyt lähes täydellisessä taylorpimennossa, nyt olen astumassa valoon. Paikkaan auringossa, jopa. Ei mikään turha muija. Haaveissa siintää nyt Liz-leffamaraton. Pitää kääntää opusta eteenpäin saadakseen parempaa käsitystä siitä, mitkä ovat ne olennaisimmat työt. Ps. Koska helvetissä muutkin […]

Sarjassamme Ehkä epätodennäköisimmät keskustelunavaukset 56-vuotiaiden äitien suusta: ”Tiedäksä sellasen Sanna Rinteen? Mä haluaisin jotain sen vaatteita.” No kyllähän mä joten kuten tiedän sellasen Sanna Rinteen. Sen muistin saman tien, että Turun Greendressistä ”sitä” saa. Sinne! Kävi niin, että Sanna Rinteen sinänsä hienot hepenet eivät nyt iskeneet äitiin. Ne, jotka iskivät (musta pellavajakku, violetti pellavamekko) edustivat […]

En voi väittää, etten ärsyyntyisi säännöllisesti Noora Shinglerin Kemikaalicocktail-blogin alentuvasta sivumausta, mutta on siitä Shinkusta (kuten häntä tuttavapiirissämme kutsumme) hyötyäkin! Nimittäin tämä mysli! En kehtaa edes kertoa, että resepti on taas kerran poimittu Mondon Ruoka & Matka -lehdestä. Teepä sinäkin tätä pari litraa, kippaa kulhoon, lorauta valitsemaasi maitoa ylle ja astu taivaaseen! Muromyslimäisen syntinen maku, […]

Älkää puhuko noin kovaa, kulmakarvoja vihloo. Vaikea tajuta, miten jaksoi kymmenen vuotta käydä baarissa riekkumassa vähintään kerran viikossa, useasti kahdestikin, joskus kolmesti, herran tähden – joskus varmaan neljästi. Nyt tämä kerran kuukaudessa tuntuu aika sopivalta. Särkylääke sotkettu banaaniin ja nielaistu. (Minulla on lääkkeidennielemisneuroosi – ennen piti laittaa buranakin kahdeksaan osaan. Nykyään menee jo kokonaisena, mutta […]

1) Riikka tekee aina ystäville löytöjä kirpparilta. Tällä kertaa Sulolle. ”Mulla ois pieni yllätys…” 2) Riikka hengailee kotona torstaiaamupäivänä leopardikoltussa, eikä kynsilakka ole lohkeillut laisinkaan. 3) Riikka pyöräyttää aina välipalaksi jotain ihanaa. Tällä kertaa valkosuklaarahkaa. 4) No Riikka nyt vaan on paras.

Kävin postilaatikolla. Nyyh. Toinen niistä tuli. Mentäiskö? Joo. Ruissalo. Rantasauna. Maailman hauskimmin kiinni solmittu kuori. Koska en mitä luultavimmin pääse itse hääkekkereille, revin iloa pelkästä kutsusta. Kyllä – minusta jo pelkät hääkutsut ovat ihania. Nekin jo kertovat kyyhkyläisistä paljon ja vangitsevat useimmiten jotain olennaista heistä. Niin tämäkin. Ollaan laskeskeltu, josko lentäisi Firenzestä käymään näissä lemmenjuhlissa. […]

Minun suvussani ei ole mökkejä. En tiedä, miksi. On vain espoolaisia rivitaloja, järvenpääläisiä omakotitaloja, porilaisia kerrostaloja. Kaksioita Käpylässä, kolmioita Härmälässä. Kävin ensimmäistä kertaa mökillä ehkä noin 20-vuotiaana. Siksi kaikenmoiset möksät, ränsistyneet mummolat ja rustiikkiset rintamamiestalot lumoavat yhä kuin keitaat erämaassa. Lapseni isä on viettänyt puolet poikavuosistaan Päivärinteessä, saaristomummolassa. Hänen silmäänsä nämä detaljiit eivät iske kuten […]

Booker-palkittu herkkupala! ”A masterpiece”! (The Times) ”Blazingly savage and brilliant…” (Sunday Telegraph) ”Dazzling…” (Independent on Sunday) Hipsin Aravind Adigan The White Tigerin (villi arvaukseni on, että suomennos on nimeltään Valkoinen tiikeri) vaikutuspiiriin kovat odotukset takaraivossa kuplien. Ehkä siksi teos oli lievä pettymys. Nokkela ja viihdyttävä, kyllä. Kiinnostava yhteiskunnallinen kuvaus ulkoistamiskuumeen rikastamasta Intiasta, kyllä. Kiinnostava kuvaus […]

Saaristokausi korkattu! En voi väittää, että koko viikonloppu olisi ollut auvoa: hampaita tekevä Sulo oli ärtsykärtsy, ja sen johdosta myös hermoheikko äiti. Käytin siis ekan vuorokauden valittamalla, että Jaanoniin, eli tällasta se lapsen kansa mökkeily sitten on, ei täällä voi sitten nykyään enää rentoutua ollenkaan, sama vaikka ei käytäis koko saaressa enää koskaan, kälä-kälä, vali-vali, […]

Jos tiedätte jotain hienompaa kuin nämä mummolan navetasta löytyneet aakkospalikat, niin syön hattuni.