Onko joulujälkkäri vielä hakusessa? Täältä pesee viime hetken kakkuvinkki: ei mitenkään suunnattoman omaperäinen tai mullistava, mutta herkullinen kuitenkin. Resepti on vohkittu Leila Lindholmin Vielä yksi pala! –leipomuskirjasta, joka on pullollaan aivan övereitä herkkuohjeita — sekä suolaista että makeaa. Leivon harvoin enkä ole sokerihiiri, mutta jouluksi loihdin aina jonkin jälkkärin. Männävuosina se on ollut usein ystävältäni Terhiltä opittu […]

  No okei, saa se, mutta ihan oikeasti, ei ole mitään kamalampaa kuin fraasi ”Joulu saa tulla”. Sen oikein kuulee mielessään Katri Helenan psykoottisesti henkäisemänä. Luonnottoman pontevasti lausuttuna. Ai kamala sentään. Ja newsfläsh: kyllä se joulu tulee, ihan kalenterin mukaan, silloin kun tykkää. Ei se tartte lupia. Saivartelut sikseen: tahdon toivottaa Laura lovesin lukijoille mitä rentouttavinta, luksuksinta (sovitaan, että […]

Poola Katarynan hehkuttaminen ei ehkä ole tällä hetkellä kovin omaperäistä, mutta saisikos kuitenkin hypätä bandwagoniin? Poola Katarynan korut ja muut härpäkkeet ovat i-ha-ni-a! Blogeissa vilahdelleet aarteet kutkuttivat jo, mutta olin lopullisesti myyty vasta, kun pääsin kosketusetäisyydelle tuotteista. Vielä Turun Logomon Uuden muotoilun markkinoilla pystyin vastustamaan kiusausta. Sitten eksyin viime viikonloppuna Helsingissä työkeikalla Kiseleffin talon Pop-up -joulukauppaan, jossa […]

  Kerroin jo suuresta hammasprojektistani. Sitä en kertonut, että prosessi käytiin läpi synnyinkaupungissani Hämeenlinnassa. (Melkoinen sattuma, että se on vanhempieni asuinkaupunki, ja tämän ihanan Anun asuinkaupunki, joka minut koko leikkiin houkutteli. Tutustuimme nimittäin aivan muualla, ja vasta sitten kävi ilmi, että Anu asuu parinsadan metrin päässä äidiltäni, nuoruudenkodistani. Kuin kreisii!) Tämän johdosta ramppasimme Hämeenlinnassa kuukauden verran […]

Päivän numero on kolme. Täytän tänään kolmekymmentäkolme (33) ja tänään hammaslääkäri asensi suuhuni kolme kruunua (tre kronor!) (noin kolmen tuhannen euron hintaan). Paljon onnea minulle! Pureudutaanpa tähän tarkemmin. Niin monta vuosikymmentä kuin yritinkin tulla sinuiksi merirosvohymyni kanssa (etuhampaat vinksin vonksin, toinen kakkonen eli etuhampaan viereinen hammas puuttui kokonaan ja toinen oli puolen sentin mittainen tappihammas), ei se koskaan onnistunut. Opin toki […]

Pärjäisitkö 48 tuntia puhumatta? Minä pärjään — todisteitakin on. Tässä: vietin toissaviikonlopun hiljaisuuden retriitissä Rymättylän uumenissa. Kerta ei ollut eka: tämä oli neljäs retriittini, ja pyrin käymään retriitissä kerran vuodessa. Tahtoisin suositella konseptia ihan kaikille. Iiiiihan kaikille. Tiedän, mitä ajattelette nyt. Olen törmännyt näihin muutamaan vakioreaktioon sen verran monta kertaa. Eli: en mä pystyis! Kyllä sä pystyisit. […]

Vihdoinkin! Haaveilimme Sallan kanssa yhteisestä ajasta pitkään. Irtiotosta kahdestaan, toisillemme omistautumisesta ilman keskeytyksiä. Meillä on yhteensä neljä alle nelivuotiasta poikaa, joten harvinasia tapaamisiamme säestävät aina sohvalta putoilevien lapsosten kopina, hillitön räkätys ja katkerat kyyneleet. Sanalla sanoen: härdelli. Ihana härdelli, mutta sittenkin härdelli. Yleensä miehemmekin poukkoilevat mukana. Heistä kummastakaan ei ole vaivaa – zeniläisiä tapauksia kumpainenkin […]

Marraskuu. Mikä uniikki ilmiö. Ainakin Etelä-Suomessa. (Onko Lapissa tähän aikaan vuodesta jotenkin maagista?) Vaakasuorassa vihmovaa räntää naamalla. Kohmeisia sormia liian heppoisten tumppujen sisässä. Koleaa ja lohdutonta. Heti iltapäivästä esiin hiipivää pimeyttä. Ja silloin kun ei ole pilkkopimeää, koko maailmankaikkeuden päälle on pingotettu hiirenharmaa pressu. Ei, en ole syksyihminen. En, vaikka rakastan koko syyskatalogia: sitä punaviiniä, niitä villasukkia, […]

Kotona. Kuukausi oli ja meni. Lentokone toi meidät takaisin pimeyden sydämeen. Mieli tekisi ainoastaan vain marista. Olin varma, että kuukauden reissun aikana ehtisi kaivata kotia. Kissoja. Jotain tiettyä tavaraa. Ihan mitä vain. Ehei. Sosiaalisiksi suhteiksikin riittävät selvästi oma perhe, Facebook-tsättäily ja sattunaiset vierailevat ystävät. Juuri kun päästiin alkuun ja kaupungin makuun, piti palata. Paluu ei […]

Tiedättekö sen tunteen krapulaisena sunnuntaina — tunteen siitä, että sielustanne puuttuu jokin olennainen palanen? Että kaikki on periaatteessa hyvin, mutta tuolla jossakin ammottaa siivu haikeaa tyhjyyttä? Päätäkin särkee ja sydän tempoilee? Ällös huoliko, minäkin tiedän sen olon. Toisaalta olen löytänyt puuttuvan palasenkin: se on Mies van der Rohen paviljonki. Se sijaitsee Barcelonassa, ja se on maailman […]