Boozezillan päiväkirja

Hetkittäin havahdun siihen: häihin on alle kaksi kuukautta. Hääpaikka on. Catering on. Bestman ja neljä (aloin keulia) kaasoa on. Maistraatti on varattu. Mutta tämä kaikki on hoidettu joskus vuosi sitten. Sen jälkeen emme ole laittaneet tikkua ristiin juhlien eteen. Ehtiihän tässä. Vai ehtiikö!

No, nyt pääsiäisenä hoidettiin yksi iso rasti: haettiin hääjuomat lahden takaa, perimauttomaan suomalaistyyliin. Säästö vain alkoi houkuttaa, kun kulut nousevat koko ajan. Edes 12 000 euron budjetissa ei pysytä millään tapaa, vaikka esim. häätilamme maksoi 200 euroa eivätkä nämä ole mitkään ökyhäät. Silti jotenkin nolottaa osallistua viinaralliin.

 

 

Budjettisyistä olen myös joutunut tinkimään muutamista muka-olennaisista hääperiaatteistani: olin ehdottoman varma siitä, että häissäni juodaan vain samppanjaa. Tämän olen tiennyt teinistä saakka. No, nyt ei juoda. Juodaan Jaume Serra Brutia, joka nyt toki maistuu melkein yhtä hyvältä kuin keskinkertainen samppanja (ja maksaa muuten 4.99€ per puteli Virossa, ai hyvänen aika). Italialaisen, hyvän punkun halusin ja sen sain. Valkkarina piti alun perin olla Kung Fu Girl, mutta nyt onkin luomurieslingiä, joka ei ole mikään unohtumaton puteli. Se on ihan hyvää ja helposti juotavaa, mutta ei tule olemaan kellekään vuoden viinielämys. So not. Kestetään. Aveceissa on italialainen linja. Yöpalalle ilmestyy yllärijuomia. Ei tässä voi kaikkea paljastaa!

Koska olemme ennen kaikkea olutihmisiä, oluen valinta oli tärkeä. Hääoluen piti olla raikas lager ja kaikille helposti lähestyttävä, mutta laadukas. Brooklyn Lageriksi meni, koska olemme aikanaan käyneet ko. panimollakin yhdessä. Koska kyseinen olunen maksaa puolitoista euroa per pullo, emme voineet ottaa 500 pulloa pelkästään sitä. Niinpä loppuyön diskotunneille on varattu laimeaa Heinekenia. Ei kukaan siinä vaiheessa huomaa.

Juomalinja on siis sekava ja epäkoherentti. Kuten naimisiin aikova parikin. 

Vaikeinta oli määrän arviointi. Juojia häissä on melko tarkalleen sata. Sukulaiset kuitenkin juovat lasin tai pari viiniä, eivät enempää. Juoppoystävät kompensoivat tätä urakalla. Alkumaljaksi on cavaa. Viiniä on varattu illallista varten reilut 60 pulloa eli reippaat puoli pulloa per ruokailija. Aveceja on laskelmoitu vain annos per ruokailija. Olutta on noin 500 pulloa, siideriä vain 120 tölkkiä (jostain syystä emme tunne juurikaan siiderin juojia). Sitten on muutamia juttuja joista en voi tässä nyt kertoa. Mutta voisiko joku häät järkännyt kertoa, pitääkö vielä hankkia jotain paniikkihätävarajuotavaa? Jotain tonkkaviiniä auringonnousua varten?

 

Niin. Ja tämän triljoonan miljoonan litran juomalastin sullominen vaatimattoman kokoiseen Ford Focukseemme räntäsateessa. Miten se onnistui? Oliko mukavaa? Joo, ei puhuta siitä. Enää koskaan.