Boozezillan päiväkirja

Hetkittäin havahdun siihen: häihin on alle kaksi kuukautta. Hääpaikka on. Catering on. Bestman ja neljä (aloin keulia) kaasoa on. Maistraatti on varattu. Mutta tämä kaikki on hoidettu joskus vuosi sitten. Sen jälkeen emme ole laittaneet tikkua ristiin juhlien eteen. Ehtiihän tässä. Vai ehtiikö!

No, nyt pääsiäisenä hoidettiin yksi iso rasti: haettiin hääjuomat lahden takaa, perimauttomaan suomalaistyyliin. Säästö vain alkoi houkuttaa, kun kulut nousevat koko ajan. Edes 12 000 euron budjetissa ei pysytä millään tapaa, vaikka esim. häätilamme maksoi 200 euroa eivätkä nämä ole mitkään ökyhäät. Silti jotenkin nolottaa osallistua viinaralliin.

 

viinaralli2.JPG

 

Budjettisyistä olen myös joutunut tinkimään muutamista muka-olennaisista hääperiaatteistani: olin ehdottoman varma siitä, että häissäni juodaan vain samppanjaa. Tämän olen tiennyt teinistä saakka. No, nyt ei juoda. Juodaan Jaume Serra Brutia, joka nyt toki maistuu melkein yhtä hyvältä kuin keskinkertainen samppanja (ja maksaa muuten 4.99€ per puteli Virossa, ai hyvänen aika). Italialaisen, hyvän punkun halusin ja sen sain. Valkkarina piti alun perin olla Kung Fu Girl, mutta nyt onkin luomurieslingiä, joka ei ole mikään unohtumaton puteli. Se on ihan hyvää ja helposti juotavaa, mutta ei tule olemaan kellekään vuoden viinielämys. So not. Kestetään. Aveceissa on italialainen linja. Yöpalalle ilmestyy yllärijuomia. Ei tässä voi kaikkea paljastaa!

Koska olemme ennen kaikkea olutihmisiä, oluen valinta oli tärkeä. Hääoluen piti olla raikas lager ja kaikille helposti lähestyttävä, mutta laadukas. Brooklyn Lageriksi meni, koska olemme aikanaan käyneet ko. panimollakin yhdessä. Koska kyseinen olunen maksaa puolitoista euroa per pullo, emme voineet ottaa 500 pulloa pelkästään sitä. Niinpä loppuyön diskotunneille on varattu laimeaa Heinekenia. Ei kukaan siinä vaiheessa huomaa.

Juomalinja on siis sekava ja epäkoherentti. Kuten naimisiin aikova parikin. 

viinaralli1.jpg

Vaikeinta oli määrän arviointi. Juojia häissä on melko tarkalleen sata. Sukulaiset kuitenkin juovat lasin tai pari viiniä, eivät enempää. Juoppoystävät kompensoivat tätä urakalla. Alkumaljaksi on cavaa. Viiniä on varattu illallista varten reilut 60 pulloa eli reippaat puoli pulloa per ruokailija. Aveceja on laskelmoitu vain annos per ruokailija. Olutta on noin 500 pulloa, siideriä vain 120 tölkkiä (jostain syystä emme tunne juurikaan siiderin juojia). Sitten on muutamia juttuja joista en voi tässä nyt kertoa. Mutta voisiko joku häät järkännyt kertoa, pitääkö vielä hankkia jotain paniikkihätävarajuotavaa? Jotain tonkkaviiniä auringonnousua varten?

 

Niin. Ja tämän triljoonan miljoonan litran juomalastin sullominen vaatimattoman kokoiseen Ford Focukseemme räntäsateessa. Miten se onnistui? Oliko mukavaa? Joo, ei puhuta siitä. Enää koskaan.

Kommentit (10)
  1. Nää pähkäilyt ja kuulostaa Laura niiiiin tutuilta! Meillä oli kaks vuotta sitten suunnilleen samanlainen laskukaava juomien määrissä, ja päädyttiin muistaakseni kyllä ostamaan vielä jotku hätävaratonkat, mutta lopulta vastaava määrä kannettiin sitten eniveis kotiin. Toki se oli sen mielenrauhan arvosta, kamala ajatus että juoma loppuis kesken hyvien hääbileiden! 😉 Keskivertoviineillä (toki kyllä tarkkaan harkituilla ja testatuilla) ja cavalla mentiin, samppanjaa raaskittiin ostaa vaan hääautossa kilistelyyn. Eipä se menoa tuntunu häiritsevän.

    Ja mitä noloiluun tulee, niin muistan vieläkin miten oudolta tuntui hengailla siinä valkoisessa morsiuspuvussa ja kaiken keskipisteenä. Vaikka oli kaunis olo niin samalla jotenkin sellanen että olisin naamiaispuvussa samalla kun muut juhlijat on vetänyt ykköset ylle. Silti en vaihtais mitään, Juliaa mukaillen oma hääpäivä oli kyllä yks parhaista evö <3

  2. Hahaa, meidänkin häissä päädyttiin (juurikin samaisesta syystä) Jaume Serraan, ja se upposi kyllä hyvin jengille. (Myös myöhemmin illalla salaisesti takaluukusta nautittuna.)

    Oh, olen niin sitä mieltä, että kaikkien maailman ihmisten pitäisi järjestää omat häät. Sitten kun on itse järjestänyt häät, ei enää ikinä kritisoi kenenkään muiden häävalintoja, sitä ettei kutsuttu tarpeeksi jengiä (miksei avecceja, miksen saa tuoda seitsemää lastani ja kahta koiraani!?), alkoholipolitiikkaa (missä kahvisnapsit?), mitänäitänyton. Sitten on tapahtunut häävalaistuminen, ja oppii todella arvostamaan muiden järkkäämiä hääkemuja ja sitä, että ihmiset eivät mene salaa maistraatissa naimisiin vaan järjestävät ihan oikeat kemut (koska häissä on maailman ihaninta olla!). Joskin häiden järjestämisen jälkeen ymmärrän, jos joku haluaa mennä salaa maistraatissa naimsiin. Ja toisaalta, häät järjestäneenä tiedän, että thank juu loord en itse tehnyt niin, koska häät olivat kokonaisuudessaan (koko järjestämisvuosi mukaan lukien) yksi tähän astisen elämäni kivoimpia juttuja.

    1. Muiden häät on mahtavia, mutta itse en kehtaa. Mä morsiona on jotenkin niin friikki ajatus… 😀

      1. Whaat, miten niin? 

        Okei, siis ONHAN morisamena oleminen ihan sairaan kummallista ja vähän noloa (naimisiin meneminenhän nolotti mua niin paljon, etten kertonut esim lähimmille duunikavereilleni sitä ennen kuin oli ihan pakko antaa kutsut heille). Mutta se on sen arvoista! 

        Sä olisit kyllä ihan superkaunis morsio. Ja sehän on tärkeintä, että on kaunis, kuten me kaikki tiedämme.

        1. Kaikille se on yhtä noloa. Marihan ois AIVAN TÄYDELLINEN ja luonteva morsio!

          1. Yleensä en jätä väliin mahdollisuutta olla KAUNIS, mutta tähän en kykene. Mun olisi pakko kutsua vanhemmat, mun äiti saattaisi itkeä tai ainakin olisi onnessaan, että teen asiat ”niin kuin kuuluu”. Seuraus olisi se, että mulle nousisi raivo ja olisi pakko ihan periaatteesta hakea seuraavana päivänä avioeroa. t. Ikuinen teini -76

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *