Kesän edullisin luksuslomavinkki

Aurinkotervehdyksiä & asanoita pihanurmella, saunan sytykkeeksi luomulager-sikspäkkejä. Holtiton valikoima käristettäviä soijatuotteita, paljon vapaaehtoista telttailua & liuta hyväkäytöksisiä lapsia, joiden nimet eivät löydy nimipäiväkalenterista. Oh yes, terveisiä hippileiriltä.

ullakko1.jpgullakko2.jpgullakko3.jpgullakko4.jpgullakko5.jpgullakko6.jpg

Ja tästä vinkkiosuuteen: Suomi on täynnä puoliunohdettuja leirikeskuksia keskellä idyllisintä maalaismaisemaa. Niiden vuokraaminen ei maksa oikein mitään. Suosittelen lämpimästi ystäväporukan keräämistä ja viikon mittaista kaverileiriä. Sellaisella ei tarvitse herätä lipunnostoon (ellette välttämättä halua).

Omassa tuttavapiirissäni on kaksikin porukkaa, jotka järkkäävät vuosittaista kesäleiriä. Sinkut ja lapsettomat ovat niille mitä tervetulleimpia – ja kyllä niitä aina paikalla pörrää, tietääkseni ihan nauttivatkin olostaan – mutta myönnettäköön, että viime vuosina leirit ovat vaivihkaa täyttyneet lapsista. Jengi sikiää. Ja myönnettäköön, että oman lapsen kanssa tämä leiritouhu alkoi kiinnostaa itseäkin ihan uudella tavalla. Mikä jumalainen konsepti: miljoona ihanaa, fiksua lasta viihdyttämässä omaa jälkikasvua. Vanhemmat & lapset riehuvat ja relaavat keskenään, ja yhdessäkin toki ollaan. Kahdeksan jälkeen itkuhälyttimet nököttävät rivissä grillipaikalla, kun viinipullot korkataan. Oma lapsi saattaa päivän aikana kadota Elinan kanssa uimareissulle tai Taran vetämään jumppaan omenapuiden alle. Aivan parasta.

Ohjelmaa ei tarvita. Se syntyy itsestään.

Ruokailuvinkki: illallisvuoro per osallistuja/perhekunta toimii mainiosti. Ei tarvitse suunnitella tai ostostella syömisiä kuin yhdeksi ateriaksi sen sijaan, että ideoisi ja shoppaisi viikon tarpeet. Seuraavan päivän lounaalla syödään edellisillan rääppeitä. (Meidän ruokavuoromme oli eilen – päädyin helpoimpaan, herkuimpaan, kesäiseen pastasalaattiin, joka on aika lailla luottoreseptini vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Jaan sen lähipäivinä!)

Tänä vuonna tehtiin täsmäisku leirille, koska Roskilde ja Köpis kutsuvat. Uskon, että perillä olisi viihtynyt koko viikonkin. (Mutta mainittakoon, että viihtyvyyteni perustuu muiden telttailuhalukkutteen. Minä vaadin kammarin. Telttaan voin venyä vain yhdeksi eksotiikan piikkiin laitettavaksi yöksi.)

Miksei ole jo ensi kesä ja seuraava leiri? Hipit. Elämän suola.

Kommentit (4)
  1. Oi oi kuulostaa maailman parhaalta!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *